Kotivideoita

Hoitoja

Koirat kävi Petran hoidettavina. Tällä kertaa ne sai fascioiden hoitoa. DOT ja RINNA oli aika samantyyppisesti jumissa, jumia oli lanteessa ja lavassa. Rinna hoitui sutjakammin. 

SARAN edelliskerrasta oli vierähtänyt lähes vuosi. Pitkä hoitoväli teki tehtävänsä ja koira, jolla harvemmin on jumeja, oli jumissa. Käsittely toimi hyvin, ennen hoitoa selkä oli jäykkä, mutta hoidon jälkeen se oli liikkuva. Seuraavan kerran ehkä jo puolen vuoden päästä. 

Kerrottavaa jälkipolvillekin, kai...

DOT on korkannut virallisen aksakisauransa. Se ei ole ollut kamalaa ja katastrofaalista, vaan ihan mukavaa. Olen yllättänyt itseni enkä ole edes jännittänyt!

Ekat kisat oli viime viikonloppuna JANKK:n kisat Janakkalassa ja tänään oltiin HSKH:n kisoissa Ojangossa. Kontaktien ollessa vielä kesken olen ilmoittanut koiraa vain hyppyradoille. Dotia on alkanut vaivaamaan taas räyhänhenki. Johan tässä olikin pari seesteistä kuukautta :p Siitä huolimatta Doo on käyttäytynyt kisapaikolla hyvin. Se ei ole tullut sinne räyhäämään vaan viettämään mukavaa aikaa. Olenkin saanut palkattua koiraa paljon hyvästä käytöksestä.

Doo on toiminut radoilla myös hyvin. Ekalla radalla se juoksi erilaisen renkaan ohi. Otin sen uudestaan lähestymisen kautta, joten väärin suoritetusta radasta tuli HYL-merkintä. Lisäksi otin koiraa liikaa haltuun 12. esetellä ja kilttinä koirana Doo tuli esteen ohi. Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ekaa rataan. Doo suoritti rataa kivasti. Erityisen tyytyväinen olen keppeihin, jotja onnistui hyvin radan osana, kun pidätteellä hidastin koiran menoa ensin.

Tämänpäiväinen rata alkoi hyppysuoralla, jonka lopussa häämötti ansaeste.  Paha paikka ehkä nopsalle ja irtoavalle koiralle, jollainen Doo ei ihan ole, mutta jota ohjasi kuin se ois. Väistöliike toi koiran seuraavan esteen ohi suoraan putkeen. Tästäkin siis HYL. Omia hermoja pitää nyt ihailla, sillä virheestä huolimatta olin ajantasalla ja osasin jatkaa rataa niin sulavasti kuin vain osaan. 

Dotilla oli asennetta, mutta harmittavasti se asenne ei nyt kohtaa osaamista vielä. Eli suullisen käännöskäskyt esimerkiksi ei auta käännösten leviämiseen tahi tällä kertaa annoin koiran vapaasti yrittää keppejä, mutta vauhtia oli liikaa Dotin osaamiseen nähden.

On ollut kyllä kiva kisata aksaa pitkästä aikaa. Nyt jäädään kuitenkin jo kisatauolle. Treenataan nyt kontaktit kuntoon ja sitten vasta mennään uudestaan kisakentille. Kivempi juosta sitten useampi startti per kisa.

Humppaa

Karvamato

Lauantai oli SARPAN päivä. Ensin treenattiin rallyn kimpparyhmässä. 

Eteentuloissa edelleen Sara usein marisee. En edelleenkään ymmärrä miksi. Ehkä yhtenä syynä voisi olla se, ettei Sara edelleenkään osaa erotella eteen istumaan ja seisomaan tuloa ja se on epävarma. Ihan silkkaa treenin puutetta! Yleensäkin erottelu- ja kuuntelutreenit on auttaneet ääntelyssä. Koira ei voi tehdä oletuksia vaan sen pitää keskittyä ja kuunnella. Sen tulee olla avoin ja ottaa ohjausta vastaan. Lisäksi Saralla on ollut hyödyksi palkan kiusallinen sijottelu. Sara kun jää helposti jumiin palkkaan eikä halua kääntää sille selkäänsä. Esimerkiksi Sara on joutunut tekemään erottelutreeninä edestä molemmille sivuille tuloa ja sivuilta eteen, sivuilla pyörähdyksiä ja takaa puolenvaihtoja samassa treenissä pelkillä sanoilla erotellen. Samassa yhteydessä saatan sijoittaa palkan johonkin siihen lähelle ja vapautan hyvästä setistä koiran palkalle. Koira ei tietenkään saa vinoutua palkkaa kohden. Tämän tyyppiset treenit tekee Sarjalle niin hyvää. 

Eteentulojen lisäksi peruuttaminen edessä on ääniherkkää. Tostojen myötä ääntäminen ajoittuu enempi peruuttamisesta liikkeellelähtöön. Sara on joutunut nyt peruuttamaan pitkiä settiä, jolloin olen voinut palkata sen paremmasta mielentilassa. Toki ongelma ei tällä ratkea, sillä koira saa toistoja samalla myös siitä väärästä mielentilassa. Jonkin verran palkalla on väliä ja lelupalkalla koira peruuttaa hiljempaa. Tämä ei vaan ole kantanut vielä ratasuorituksiin asti.

Olen vihdoin ja viimein oppinut jotenkuten edestä puolenvaihdon. Tarttin siihen neuvot ihan kädestä pitäen :p Nyt kun puolenvaihtoa on treenattu ahkerasti, niin näköjään saksalaiset häviää. Sara sekoittaa nämä nyt lahjakkaasti. 

Myöhemmin lauantaipäivänä osallistuttiin Katja Tammisen koiratanssitunnille. Olin kuuntelemassa FS-osion ja Saran kanssa osallistuttiin HTM-treeniin. Olin ajatellut HTM:n olevan helpompaa, mutta en nyt enää tiedä :D

Noin yleisesti koiratanssissa käytetää paljon kohteita tms. alkuopetuksessa toimintojen aikaansaamisessa. Sitten kohteet häivytetään tai naamioidaan esitykseen sopiviksi. HTM:sä ei nyt oikeesti ole muuta kuin seuraamista eri positioissa ja siirtymät niiden välillä. Noin kolme neljäsosaa esityksestä on seuraamista ja loput muuta. FS:ssä on juuri toisin päin. HTM:ssä mahdolliset temput tehdään lähellä, koira ei saa poistua paria metriä kauemmaksi. 

Seuraamispositioita on kymmenen. Niistä Sara osaa vasta kolme: molemmilla sivuilla ja jalkojen välissä naamat samaan suuntaan. Seuraamisen voi tapahtua eteen- ja taaksepäin, sivuille sekä paikallaan pyörien. 

Koirien kanssa tutustuttiin välineisiin. Oli saavia ja frisbeetä.  Näillä tehdään alkeisopetus koiran kääntymisiin. Lisäksi oli suorakulmion mallinen koroke positiotreeniä varten. Käännökset oli Saralle tuttua. Tosin Sara tarjosi ensin saaville takatassuja, mutta kun tästä päästiin niin sujui. Suorakulmiokorokettakin Sara tarjosi hyvin. Se on vaan aiemmin tehnyt lyhemmillä korokkeilla ja nyt tarjosi helposti seisomisasentoja takajalat kropan alla. Toistojen myötä pidemmälä korokkeella saatais helpottaa. 

Katsottiin myös koirien liikkumista. Koirat sai tarjota seuraamista eri positiosssa sivuilla. Mun normaalivauhdissa Sara helposti peitsaa, joka ei näytä kovin hyvältä tanssissa. Tarttis siis vähän reippaammin liikkua. Lopuksi tehtiin vielä valmista koreokrafiaa musiikin kanssa. Jännä laji!

Dotsaa

DOTIN kanssa on aksailtu nyt paljon, kolmesta neljään kertaan viikossa. Olen löytänyt motivaatiota työstää keskeneräisiä asioita, sillä Doon kanssa on nyt perusasiat kunnossa. Se on motivoitunut tekijä ja sen palkkaus on helppoa. Erityisesti on työstetty esteistä keppejä ja kontakteja kisavalmiimpaan suuntaan sekä toki ohjausta radalla, missä treeni on enempi mulle tarpeen :p

Lauantaina oltiin Saija Mustosen koulutuksessa Lägin hallilla. Mun aksaminä on piipertäjä ja Dotin kanssa on tehty todella vähän kokonaisuuksia eli ratatreenejä. Teki siis hyvää päästä tekemään jonkun muun suunnittelemaa raratreeniä! Luulin, että olen aina ohjauksissa myöhässä, mutten olekaan. Ohjaukset tulee oikeaan aikaan, mutta lähden niistä myöhässä :p 

Tällä kertaa ongelmana oli putkiin karkailu. Se ihan itse aiheutettu ongelma ja vieläpä olen ylpeä siitä :D Nyt vaan kohtuus tähänkin. Kepit radalla ei vielä toimi. Doo osaa kepittelyn jo aika hyvin, mutta radan osana kepit vielä yllättää koiran. Dot myös näytti älykkyyttään oppimalla rataa ulkoa. Varmasti tulevaisuudessa työstetään työstetään ongelmaa, mutta jo nyt voisi ottaa ohjelmaan vaihtelevat radat samoilla esteitä. 

Kontakteja on alettu vähitellen ottamaan radan yhteyteen. Puomilla toistot ja selkeämpi palkkaus (kriteerit) on vieneet suoriutumista eteenpäin. A-estettä lähdettiin nyt työstämään länkien avulla, joiden kanssa koira tekee aina oikein. Haluan saada nyt paljon oikeita suorituksia alle ja vahvan suoritustavan voimin viimeistelen oikean käytöksen varmaankin kosketusalustalla. Keinulla kummittelee vielä pysäytysmalli. Doo tarvii vielä sanallisen vahvisteen juoksariin.

Pitkästä aikaa on myös tehty hyppytekniikkaa. Sais tehdä useamminkin... Dotin hyppytekniikka pysyy hyvänä treeneillä, joita tehdään säännöllisesti. Nyt tauon jälkeen tekniikka on selvästi kärsinyt. Onneksi treeni kuitenkin auttaa ja Doo on lähtenyt korjaamaan tyyliään nopeasti.

Hyvä kirjoitus!

Tuli taas tämä hyvä kirjoitus vastaan, että törkeesti kopsaan sen tännekin. Alla oleva on siis Jari Kantoluodon kirjoittama kirjoitus, joka on julkaistu aiemmin mm. Palveluskoira- ja Saksanpaimenkoiraliiton lehdissä. Nyt teksti kiertää Facebookissa. Antaa hyvän kiertää!


Vuotaminen koirankoulutuksessa!


Vuotaminen ääntelemällä on eräs koirankoulutuksen ärsyttävimpiä ongelmia. Mikä pahinta, siihen vaikuttaminen tai puuttuminen yleensä vain pahentaa ongelmaa. Vuotamiseen voi olla monia syitä, yhdessä tai erikseen. Syiden tunnistaminen on tärkeää. Ensimmäiseksi täytyy muistaa, että koko lailla kaikkien ongelmien tai onnistumisten takana on ensisijaisesti suhde – hyvä, tai ongelmien esiintyessä enemmän tai vähemmän puutteellinen. Suhteen pitää olla niin vahva, ettei koira kyseenalaista ohjaajaa ja toisaalta luottaa ohjaajaan täysin. Tämä mahdollistaa ohjaamisen, jossa koira haluaa noudattaa ohjaajan ohjausta eikä pyri ohittamaan sitä. Luottamus puolestaan tuottaa harmoniaa ja ehkäisee stressin syntyä. Tällöin koiraa voidaan kouluttaa menestyksellisesti mahdollisimman positiivisin keinoin. Suhde määrittää, kuinka korkeassa energiassa koiraa on mahdollista kouluttaa ilman sijaistoimintoja. 

Ongelmien takaa löytyy erilaisia syitä. Yksi tyypillisimmistä on se, että koira odottaa palkkaa tai jopa vaatii sitä. Se aiheuttaa turhautumista, joka johtaa vuotamiseen esimerkiksi haukkumisen tai vinkumisen muodossa. Toinen ongelmien aiheuttaja on epäreilu ja stressiä tuottava koulutus, jolloin koira vuotaa pahaa oloaan. Kolmas selvästi tunnistettava ongelma on se, että koiran tekninen kouluttaminen on epäselvää tai liian nopeasti ja epäjohdonmukaisesti etenevää. Tällöin koira vuotaa hämmennystään ja sitä, että sille on epämiellyttävää epäonnistua jatkuvasti. Palkan odottamisesta aiheutuvien ongelmien yhteydessä täytyy nostaa esiin muutama asia. Nämä ovat ihan itse koulutuksella aiheutettuja.

Koira siirtyy itse palkkautumiseen

Tämä tarkoittaa sitä, että koira alkaa odottaa palkkaa ohjauksen aikana. Palkan odottaminen katkaisee ohjaajan ja koiran välisen kommunikoinnin, nostaa virettä ja tuottaa korkeavireiselle koiralle konflikteja ja turhautumista. Kun ohjaaja pyrkii saamaan koiran uudelleen ohjattavuuteen, tuotetaan lisää konflikteja. Tämä alkaa kuormittaa hermoja, minkä koira purkaa herkästi sijaistoimintoihin, kuten vinkumiseen ja haukkumiseen.
Patouttaminen palkkaan on yksi yleisimmistä vuotamiseen liittyvistä ongelman aiheuttajista. Sen tavoitteena on tuottaa korkeampaa virettä. Sitä patoamisessa tapahtuukin, mutta kuinka toivotulla tavalla? Ensimmäinen ongelma on se, että patoaminen tässä muodossa on konfliktitila ja näin ollen hermostollisesti jo kuormaa tuottava. Ja koska koiran mieli on palkkauksessa, käskyttäminen uuteen tehtävään tuottaa uuden konfliktin ja seuraava käsky taas uuden ja niin edelleen. Jos koiralla on korkea vietti, tulee koiran hermojen kasassa pitämisestä raja jossain vaiheessa vastaan. Toinen hankala puoli patouttamisessa on se, että onko toivottavaa, että koira ajattelee tottelevaisuutta tehdessään palkkaa, vai olisiko parempi, että se keskittyy ohjaamiseen. Eli hyvin suoritetusta tehtävästä annetaan korkeaviettinen palkka. 

Toinen aika tyypillinen palkkautumisen tilaan opettava toiminta on, että koiraa palkitaan paljon yksittäisten tehtävien suorittamisesta. Tällöin koira rakentaa päähänsä kaavan siitä, että yksittäinen tehtävä tarkoittaa palkkaa ja koira siirtyy itse odottamaan palkkausta. Sama oire ja samat ongelmat kuin edellä, mutta koulutettu vähän erilaisella mekanismilla. 

Hetsaaminen

Koiran hetsaaminen viettiin on reaktiivista toimintaa, jolla pyritään korkeaan energiaan. Oheistuotteena saadaan valitettavan usein se, että koira alkaa haastamaan ohjaajaa ja vaatimaan palkkaa. Kun koiraa palkitaan tässä tilassa, sille ilmaistaan suoraan, että hallitse sinä tilannetta, se jopa palkitaan. Se siis siirtyy ohjattavuudesta tilanteen hallitsijaksi. Se on melkoinen ristiriita tottelevaisuuden näkökulmasta, koska koira joka haluaa hallita ohjaajaa ei ole ohjattava eikä yhteistyöhaluinen. Tämä ei tarkoita sitä, ettei viettiä sinänsä voisi tehdä, mutta pitäisi tarkkailla mihin mielentilaan koira siirtyy. Aika harvojen ohjaajien suhde riittää siihen, että on varaa opettaa koira vaatimaan ja hallitsemaan. Itse en hetsaa koiraa koskaan reaktiivisesti, vaan palkkaan vietillä ohjattavuudessa olemisesta ja tehdystä työstä. Koira tekee vietin ihan itse, kun se saa olla stressitön ja itsevarma ohjaaja kanssa. 

Kuormittaminen

Koiran kouluttaminen pitäisi olla mustavalkoista. Eli koira tietää mitä sen tulisi tehdä ja mitä sen ei tulisi tehdä. Joskus virheellistä käytöstä pyritään poistamaan kuormittamalla koiraa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että ohjaaja kuormittaa koiraa omasta mielestään mustavalkoisesti, mutta koira ei ymmärrä asiaa samalla lailla. Se ei tiedä yksiselitteisesti, miten sen tulisi toimia, eikä sitä, mikä ei ole hyväksyttävää. Tällöin ohjaaminen tuottaa paljon stressiä joka purkautuu herkästi ääntelemällä.

Epäselvä opettaminen ja ohjaaminen

Koira haluaa onnistua ja oppiminen on sille palkitsevaa itsessään. Sille on tärkeää, että se pystyy oppimaan annetut tehtävät oikein ja se saa niistä ohjaajaltaan positiivisen palautteen. Ohjaaminen joka ei ole selkeää ja jossa ohjaaja ei ymmärrä koiran koulutustasoa ajaa koiran usein epäonnistumisiin. Kun koira ei onnistu, se kuormittuu ja kokee olonsa epävarmaksi. Lisäksi ohjaaja on tyytymätön ja se tuottaa lisää kuormittumista. Tämä aiheuttaa passivoitumista ja sijaistoimintoja.

Hermostollisen ääntelyn poistaminen kuormittamalla

Ääntelyä yleensä pahennetaan sillä, että siihen pyritään vaikuttamaan kuormittamalla. Esimerkiksi tilanteessa, jossa koira turhautuu, koiraa kuormitetaan ja käsketään olemaan hiljaa. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa koira turhautuu, mutta turhautumiseen yhdistyy myös stressiä, jolloin hermot kuormittuvat vain enemmän. Mikäli koiraa ohjataan edelleen samalla tavalla eli vastataan ääntelyyn kuormittamalla, koira stressaantuu kerta kerralla enemmän ja se joutuu hermostollisesti koko ajan kovemmalle. Tällöin sen mahdollisuudet selviytyä tilanteesta heikkenevät koko ajan. Kaupan päälle saadaan melkoisia säröjä koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen.

Vuotaminen ja hermorakenne

En ole kovin innokas tuomitsemaan koiran hermorakennetta vuotamisen perusteella. Itse olen kohdannut koulutuksessa paljon koiria, jotka ääntelevät yllä mainittujen syiden takia. Kun ohjaaminen ja koiran mielentila on korjattu, äänteleminen häviää. Mielestäni ääntely onkin enemmän ohjaamiseen liittyvä kuin koiran ominaisuuksiin liittyvä ongelma. Itse olen saksanpaimenkoirien kouluttaja ja pohtinut ongelmaa eritysesti saksanpaimenkoirien näkökulmasta. Saksanpaimenkoiran maine ääntelevänä rotuna on mielestäni hyvinkin pitkälle itse koulutustavalla ja ohjaamisella aiheutettua. Tosin samat ääntelyä lisäävät ja sitä poistavat mekanismit toimivat mielestäni muihinkin rotuihin.


Mitä pitäisi huomioida?

Suhde – aina ja ikuisesti

Perusta koulutuksesi yhteistyölle

Opeta koiraa niin, että se pystyy oppimaan ja olemaan oppimistilanteessa itsevarma
Opeta koirasi palkkautumaan paljon laumavietin kautta. Ulkoisen palkan (=ruoka- ja saalispalkka) ja laumapalkan tulisi olla tasapainossa

Opeta koirasi keskittymään tehtäviin eikä palkkautumiseen, varsinkaan ulkoiseen palkkaan - Jos koira alkaa miettimään palkkaa, anna lisää tehtäviä. Kun koira alkaa taas keskittymään työhön voit palkata sen.

Palkkaa koiraa tasapainosta, Opeta sille tunnetilaksi aktiivinen keskittymien, ja keskittyminen nimenomaan oppimiseen ja työskentelyyn, ei palkkaan

Lue koiraa sen mielen kautta, älä vietin kautta

Kehu oikea-aikaisesti ja oikealla tunteella

Jos koira turhautuu tai hermostuu, palkkaa se, kun se tasapainottuu.

Jos koira siirtyy patoamiseen, palkkaa se, kun se purkaa patoamisen pois 

Haasta koiraa sopivasti, että sen mielenkiinto on työssä eikä palkkautumisessa

Älä korvaa oppimiseen ja yhteistyöhön liittyviä ongelmia vietillä, vaan opettele opettamaan paremmin ja luo parempi luottamus.

Dottista

Rinnan kanssa on osallistuttu syksyn ajan Maarit Hellmanin kertakuisiin koulutuksiin. Aineena on ollut mikäs muukaan kuin Rinnan mielentila. Tällä hetkellä ollaan aika seesteisessä tilassa. Ei nyt hyvin mene, mutta luulen tietäväni miten työstän koiraa. Siksipä eilisiin treeneihin pääsi DOT mukaan.

Saran ja Rinnan tapaan kaikki ei ole vaan superkivaa Dotille. Onneksi Dot on kuitenkin vietävissä ja kun vaivaa näkee, niin koiran voi aivopestä tykkäämään asioista, mistä se ei aiemmin välittänyt. Ongelmana on, etten aina keksi, mistä narusta milloinkin nykiä. Doo ei toimi kaikissa tilanteissa samanlailla eikä sama motivaattori toimi aina. Yksi iso tekijä on antaa koiran keksiä asia itse. Aivot on välillä solmussa suunnitellessa treenejä, joissa koira oivaltaa itse asian juurikin siten kuin haluan. Toinen on toki palkkaus. Dot toimii ruoalla kuin ruoalla, mutta kyllä ruoalla on eroa! Liian hyvääkään se ei aina saa olla, ettei mennä ääripäästä toiseen. Toisinaan palkkaustavalla on väliä. Esimerkiksi juoksareiden opetuksessa koiran mielestä oli ihan eri asia poistetaanko ruoka epätoivotusta suorituksesta vai eikö se vaan saa mahdollisuutta palkkaan. Nämä kaikki on toki ihan perusoppimisteorioista, on Dotkin ihan koira vaan.

Toki kysymys on myös minun oppimisesta. Saran ja Rinnan kanssa ei ole tarvinnut miettiä koiran motivaatiota, ennemmin sitä on ollut liikaa ja ongelmana on ylivire. Dotin kanssa ongelmana on sekä koiran motivoitumattomuudessa että motivoitumisesta. Dotia voi joko kiinnostaa tosi paljon tai ei ollenkaan. Se voi olla se yli- että alivireinen ja vaihtaa hetkessä moodista toiseen. Ajan myötä onneksi Dot on tasoittunut ja olen myös oppinut toimimaan sen kanssa. 

Koulutuksen ensimmäiseksi aiheeksi oli valinnut merkin kierron. En ole ymmärtänyt, miksi koira välillä osaa sen ja välillä ei. Kysymys ei olekaan koiran osaamisesta vaan sen motivaatiosta. Miksi juosta sinne, kun pitää tulla pois? Nyt laitettiin palkka merkin taakse ja toki koiralla oli ihan erilainen motivaatio juosta sinne. Se tosin ei tehnyt kiertoa vaan juoksi palkalle ja takaisin samaa reittiä. Lyhemmällä matkalla voin auttaa koiraa tekemään samalla merkin kierron. Lisäksi oisi ehkä jo korkea aika opettaa koira juoksemaan palkan ohi ja koskemaan siihen vasta luvalla. Dot osaa kyllä kieltäytyä mun hallussa olevista palkoista, muttei juurikaan niistä, jotka ei ole mun vaikutusvallan alla. Etenkään siten, että se juoksisi palkan yli. Saatan kyllä kiertää motivaatio-ongelmaa alkamalla opettamaan Dotille merkkiä. Dotilla ei ole motivaatio-ongelmaa ollut kohteille juoksemisessa. Niissä se näkee järkeä, kun palkka tulee sinne. Kun merkillä on enemmän merkitystä, niin ehkä sen kiertäminenkin on kiinnostavampaa.

Sitten katsastettin seuraamista. Niin vähän, kun Doo on seuraamista tehnyt, niin sekin osaa jo edistää :p Seuraaminen on opetettu ensin perusasento korokkeen avulla, sitten seuraaminen tarjonnalla. Namit kädessä ei auta edistamiseen, sillä Dot luopuu niistä niin hyvin, että se edistää vaan lisää. Ohjeeksi sain, että koira tuleekin opettaa tuijottamaan palkkaa, jolloin se palkataan oikeasta kohtaa. Palkkaus ei ole nopea, vaan koira saa syödä nyrkistä ajan kanssa samalla seuraten. Ainakin ihanan helppoa toteuttaa!