Argh!

Oon tuota otsikkoa käyttänyt aiemminkin, mutta se vaan niin osuvasti ja ytimekkäästi kuvaa omaa turhautumista! Käytiin DOTIN kanssa eilen juoksemassa parit agiradat HAU:n kisoissa. Olin tsempannut hienosti itseäni jo heräämisestä lähtien, mutta niin se vaan voittajan olemus hävisi ennen radalle pääsyä. Ohjasin tosi huonosti tai olin ohjaamatta kokonaan ekalla radalla. Koira teki siksi monta kieltoa ja turhaa pyörähdystä. Radan jälkeen ei hengästyttänyt, niin vähän panostin :(

Toiselle sain tsempattua itseni. Ei menoni ollut täydellistä, mutta siinä oli edes vähän enempi yritystä. 

Ärsyttää ihan suunnattomasti se, etten saa itseäni ruoskittua pistämään parastani. Tässä on jokin henkinen klikki. En usko itseeni. Omasta vetämättömyydestä näkyi myös koiran käyttäytyminen kisapaikalla. Se ehti rähjätä monet kerrat muille koirille ja ötököille (kyllä, koirani rähjää välillä myös ötököille...), kun en ollut läsnä tilanteissa. Dotin käyttäytyminen yleisesti on mennyt parempaan suuntaan. Sille on tullut malttia. Se ehtii jo ajatella ennen toimintaa tai viimeistään ensimmäisen rähähdyksen aikana ja rähjääminen jää siihen. 

Rokotukset

SARA ja RINNA kävi eilen uusimassa rokotuksen Peten koitatarvikkeessa, jossa vastaanottoa piti ell Tiia Lehtinen. Saran sydämen sivuääntä ei ole kuunneltu sitten viime rokotusten eli kolme vuotta sitten viimeksi. Koira ei edelleenkään onneksi oireile. Ääniarvio on edelleen asteikolla 2-3/6. Jatketaan seurannalla vaan. Molemmat painoi aika saman eli reilu 16 kg. Sara vois painaa vähän vähemmänkin. Myymälän puolella joku asiakas kyseli koirien ikiä. Vastasin 9 ja 12. Kyselijä luuli mun tarkoittavan kuukautta enkä vuotta. Sitä se nakkeus tekee!

Fiilistellen

Sunnuntaina käytiin RINNAN kanssa hakukokeessa. Alkaa mennä fiilisteyn puolelle kokeissa käyminen. Varsinaiset tulostavoitteet on vähän niinkuin hukkuneet,  mutta fiilis on hyvä! 

Koe oli Actionin järjestämänä Kouvolassa. Kokeen tuomarina oli Pirkko Kallinen. Esineruudusta tuomaroi Laura Mäkelä. Oli aika lämmin päivä.

Kolmoset aloitti maastolla. Ensin haku. Alue oli kivikkoista, jossa oli korkeuseroja. Maalimiehet oli 50, 200 ja 300 m kohdalla, syvällä oli vain vika. Rinna juoksenteli alussa aika hallitsemattomasti. Se juoksenteli miten sattuu eikä kuunnellut kutsuhuutoja. Annoin sille sitten periksi ja se sai mennä miten se halusi enkä alkanut vaatimaan. Sadan metrin jälkeen meno muuttui ja koira alkoi etenemään järjestelmällisemmin ja hallitummin. Ekat maalimiehet löytyi helposti ja ilmaisut oli hyviä. Vika maalimies oli alueen takakulmassa, joka nousi laskun jälkeen ylöspäin ja keskilinjalta näki sinne asti. Näin koiran käytöksestä, että siellä se vika on, mutta koira tulikin ilmaisutta takaisin. Kysyin paljon aikaa oli jäljellä ja kun sitä oli, niin juotin koiran ja laitoin sen maahan lepäämään. Uudella yrityksellä se juoksi maalimiehelle ja aloitti haukun. Haukku oli katkonaista ja arvosana tippui hyvään. Maalimies oli umpinaisessa roskiksessa, joka oli hyvin peitelty. Ekalla kerralla koira oli kuulemma noussut roskiksen päälle ja vinkunut eikä ollut haukkunut. Kahdella muullakin koiralla oli ollut samaa ongelmaa eli nekään ei olleet aloittaneet ilmaisua ekalla kerralla maalimiehen luona. Tuomari tokikin vähensi työstentelypisteitä ja hausta saatiin pisteitä 155.

Sitten esineet. Kaksi ekaa esinettä nousi nopsaan ja Rinna toi ne siististi. Sen jälkeen koira sai varmaan jonkun eläimen hajun ja poistui alueelta. Se hävisi näkymättömiin eikä heti reagoinut kutsuhuutoihin. En tajunnut siirtyä lähettämään toisaalle ruudussa ja niinpä koira poistui toisenkin kerran alueelta näkymättömiin. Aika loppui kesken. Esineistä pisteet 15.

Lopuksi sitten tottis. Ilmottautumiseen mennessä Rinna muuttui jälleen vähemmän vastaanottavaiseksi ja alkoi vajota omaan kuplaansa. Ilmottautuessa se kuitenkin aktivoitui ja piti kontaktia. Rinna pääsi ensin paikkamakuuseen. Siitä erinomainen. Yksilöliikkeisiin siirtyessä koira taas kuplautui. Seuraamisessa yritin lisäkäskyillä saada siltä huomiota ekalla suoralla, mutta luovutin. Käskyttäminen ei toimi koiran ollessa tuossa tilassa. Keskityin sitten vain omaan suoritukseeni enkä kyttäillyt koiraa. En myöskään käskyttäminen tempon muutoksia. Tää toimii Rinnalle paremmin kuin huomion aneleminen. Henkilöryhmään mennessä seuraaminen oli jo hyvää. Seuraamisesta arvosanaksi puutteellinen. Loput liikkeet oli arvosanaltaan hyviä, paitsi tasamaanouto oli tyydyttävä. Jäävien seuruussa oli levottomuutta. Juoksusta asentoon jännitin olisi saaneet olla napakampia. Luoksetulot oli hyviä. Tasamaanoudossa Rin pudotti kapulan kahdesti luovutuksessa mun varpaille (ei sattunut). Rinna nosti kapulan luovutettavaksi uudestaan ilman käskyjä. Kokeissa koiralla on vähän elävä suu ja se kostautuu painavan kapulan pidossa. Muissakin noudoissa ote eli ja odotin aina ennen kapulan ottamista rauhallista otetta. Hyppynoudossa koira varasti liikkeelle! Estenoudossa odotutin koiraa ennen nouto lupaa ja tästä koira keräsi kierroksia, jotka purkautui äänellä. Eteenmenossa Rin ennakoi maahanmenon, mutta jatkoi uudella käskyllä hyvin matkaansa. Pisteitä tottiksesta 82. Kokonaisuutena kakkostuloksen 252 pisteellä.

Tajunnan virtaakin

ASCA-aksaa oli tarjolla kolme päivää perjantaista sunnuntaihin. DOT kisasi perjantaina ja sunnuntaina pitäen välipäivän lauantaina. Perjantaina ei tehty yhtäkään hyväksyttyä tulosta. Dotiin olen kyllä tyytyväinen, se oli tosi hyvä, mutta itse olin huono :/ 

Sunnuntaille sain itseäni potkittu parempiin suorituksiin. Dot teki kolme hyväksyttyä rataa, yhden kussakin lajissa, eikä edes tilanne, jossa kaikki radat olisi onnistuneet ollut kaukana! Hypärillä tehtiin yksi hyppy väärin päin, gamblessä gamble-osuudella oli lentokeinu ja agissa kontaktivirhee. Mitä siis tein toisin sunnuntaina verrattuna perjantaihin? Lähdin eri asenteella radalle. Päätin etten luovuta vaan taistelen radat loppuun asti. Kokeilin myös rohkeasti kuvioita, joita varoisin treeneissäkin. Oma asenne ei ollut epävarma vaan päätin onnistua, olla itsevarma. Näin helpolla tuskin aina onnistun kääntämään kovempaa vaihdetta itsessäni. Ainakin konkreettisen tekona voisin aloittaa kofeiinitankkauksen jo kotona enkä vasta kisapaikalla :p Näin tein sunnuntaina ja olin virkeänä heti kisapaikalle tultua.

Hyvää

• Lähdöt 
• Kepit 
• Aat 
• Gamblersit (Mukava oli huomata, että osaaminen riitti tämän tuomarin radoilla gamblersissä elite-luokassakin!)

Puolihyvää 

• Puomit (Koiran pitää tietää jatko onnistuakseen kontakteissa.)

Huonoa 

• Keinut (Kriteerit ei ole koiralle selvät ja se varastaa rumasti.)

Dot sai palkintojakin!

Noin muuten viimeisin vuosi on ollut oikein hyvä agivuosi! Ollaan Dotin kanssa oltu kausi HAU:n huippisryhmässä, johon on viikottaisten treenien lisäksi kuulunut viikonloppuleirejä eri kouluttajien kanssa. Pelkän agilityn lisäksi konseptiin on kuulunut luentoja ja harjotteita koiran oppimisesta, ruokinnasta, fysiikasta sekä myös omaa mielenhallintaa. Tämän lisäksi keväästä lähtien ollaan treenattu viikottain Niinulassa, jossa joka toinen viikko on tehty tekniikkatreeniä ja joka toinen ratatreeniä. Kausi on siis ollut oikea agibuustaus. 

Etenkin oman mielen kannalta kausi on ollut merkittävä. Mun piti elää näin vanhaksi, että tajusin itsestäni asioita. Erään kerran meillä oli kisaamisen treenit. Dotin kanssa tehtiin kaksi suoritusta peräkkäin. Kuulemma niiden ohjauksessa oli eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta itse en sitä huomannut. En huomaa itsessäni eroa, joka näkyy ulospäin selvästi! Ihan kamalaa. Seuraavissa treeneissä keskityin siihen oloon, minkä haluan itselleni suorituksen jälkeen. Huomaan eron kyllä jälkikäteen itsessäni. Huomaan olenko tehnyt oikeasti töitä. Mahtavaa siis huomata, että jotain onnistuin nyt jo muuttaamaan itseäni tietoisesti kahden agikisapäivän välillä!

Ratoja:

Nakkeja

Vepekoulutuksia

Kuva: Anna-Leena Väätänen

Nyt ollaan vepeilty oikein urakalla! Kesäkuun vikaa viikonloppua vietettiin kauniissa Strömforsissa HiHan vepeleirillä. Kouluttajana leirillä oli pitkän linjan vepeilijä Jaana Vikman. Hänellä ajatuksena oli opettaa liikkeet korkealla hetsaten ja sitten vaatia osaavalta koiralta tehtäviä oikein. Kun koira osaa niin sille ei anneta muita vaihtoehtoja kuin suoriutua tehtävästä. Sen ei anneta esimerkiksi rantautua ennen aikojaan vaan vaaditaan tekemään tehtämä loppuun asti. Itse olen vähän arka käyttämään tätä, sillä mistä tietää, että koira on tarpeeksi osaava? On kyse joko osaamattomuudesta tai motivaatiota, kumpaakaan ei pakottaminen ei paranna.
  
RINNA teki treenejä pääasiassa, mutta DOTKIN pääsi näyttämään ongelmaansa. Leirin tärkein oppi oli koiran motivaation nostattaminen. Koiraa saa ihan oikesti vepessä hetsata. Korkea vire ja siitä johtuva ääntely kun ei edes kokeessa haittaa. Rinna on iän myötä rauhottunut. Se ei tee enää kaikkea sata lasissa. Se kestää apuja nyt haussakin ja vaatii näköjään vepessäkin hetsausta päästäkseen epävarmuudesta yli.  Se on vepessä jotenkin hyvin epävarma tekemisistään. Kun vesitekijän laittaa mukaan, niin tehtävä muuttuu. 

• Koiria hetsattiin veneestä ja tehtiin treenejä lyhyellä matkalla. 
• Palkkalelua ei tyrkätty veneestä suoraan koiralle vaan sen piti nousta tavoittelemaan sitä. 
• Irroituksissa on parempi käskysana. Se on selkeämpi koiralle kuin pelkkä käsikosketus. 
• Paalut kannattaa opettaa targetilla. Targettina toimii hihna kokeessakin.

Dot on päässyt myös jokusen kerran tekemään vepejuttuja. Se hyppää veneestä hyvin ja on hyvin motivoitunut uimaan veneelle, mutta... Dotilla on ihan oma juttunsa menossa. Se tuo esineet kyllä rantaan päin, mutta sylkäisee esineen siinä vaiheessa, kun jalat yltää pohjaan ja se lähtee veneelle uudestaan. Se lopeta ihan vähällä. Jos veneellä ei anneta koiralle mitään, niin se jahtaa airoja tms. En saa sitä pois ennen kuin ärsykkeet häviää. Dot osaa kyllä uida hyvälläkin tekniikalla, mutta vain rauhallisessa mielentilassa ja tuossa hommassa sen tekniikka hajoaa. Nyt laitettiin koiralle liivit ja liiveihin kiinni liina, jolla koiran sai hinattua maihin veneestä noudon jälkeen ennen uutta lähetystä. Asioihin tilttaaminen ei ole Dotilla uutta. Nythän se ei pysty vapaa ehtoisesti kääntämään rannalle selkäänsä. Tuonteja minulle se pystyi tekemään kauempana, mutta rannassa vain sitten, että blokkasin olemuksellaan koiralta rannan. Dotilla on ollut muissakin asioissa tuota, että se jää silmistää asioihin kiinni. Eikä voi reagoida muuhun ennen kuin blokkaa fyysisesti näköyhteyden.

Ongelma on tullut vähän varkain. Olihan se toki myös alkuun hyvittavaa, kun koira karkaili veteen. Ei ole enää. Ongelmaa on työstetty nyt palkkauksen kautta. Kun palkkauksen pitää tiheänä, ei koira hingu veteen. Tätä pitää tehdä paljon lisää. Lisäksi voisin kokeilla jättää superhyvän palkan yhdessä koiran kanssa rannalle, jospa koira muistaisi sen lyhyen uintipyrähdyksen jälkeenkin.

Heti seuraavissa treeneissä tiistaina veperyhmää oli kouluttamassa Jessi Landen. Vaikka leirikin oli juuri takana ja ajatuksia jo paljon sieltä, niin vielä mahtui päähän lisää asiaa. Jessinkin teemana oli hetsaus ja koiran tekeminen korkeassa vireessä motivoituneena. Koirat sai kuitenkin itse pohtia asioita. Rinna jatkoi treenejä samanlailla kuin oli viikonloppunakin tehnyt. Eli tehtiin kovasti hetsaamalla hakua ja vientiä. Kokeiltiin myös pelastusrenkaan hakua veneestä, mikä ei tuottanut ongelmaa, ja kokeiltiin lisäksi pelastusrenkaalla vientiä. Ihan kuin Rinna olisi ymmärtänyt viennin paremmin isommalla vietävällä tavaralla. Se irroitti välillä köydestä otteen palkkapatukan toivossa, mutta korjasi hyvin uudestaan köyteen kiinni eikä luovuttanut ennen kuin sai palkkansa.

Kesää

Kuvat Irene Erling.