Mielen oikkuja

Viime aikoina on treenattu DOTIN kanssa eniten aksaa ja työstetty siinä etenkin sitä henkistä puolta. Agi on edelleenkin se laji, jossa mun pään sisällä kulkee vuoristorata ja se näkyy ulospäinkin.  Huippiksen myötä henkisen puolen työstöä on taas herätelty. Ihmismieli ja sen tutkimus tuntuu olevan loputon suo, mutta silti ihmiset toimii säännön mukaisesti. En ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään uniikki lumihiutale, mutta yllätyin, miten helposti yhden mentaaliluennon aikana minutkin oli helppo lokeroida. Ihan osui ja upposi.

Ihmismieli on muuttuva. Siihen voi aktiivisesti itse vaikuttaa tai muutokset voi tapahtua huomaamattakin. Muuttuakseen täytyy olla valmis muuttamaan itseään. Toisaalta olisi kiva, jos mieli ei olisi muuttuva vaan tietäisi aina miten reagoi eri tilanteissa ja osaisi sitä kautta varautua niihin. Mutta onhan se mukautua mieli parempi. Voi pyrkiä kohti täydellisyyttä :p 

Vaikka koitankin muuttaa itseäni, niin välillä palaan siihen vanhaan mitä aktiivisesti olen koittanut välttää. Ei kehittyminen toki ole suoraa linjaa yläviistoon, mutta ärsyttää, kun en aina tiedä, mikä saa minut taantumaan niin vahvasti vanhaan. Ärsyttää myös, kun en saa muutettua itseäni niin nopeasti kuin haluaisin. Argh.

Viime viikonloppuna kisattiin HSKH:n kisoissa Anne Saviojan radoilla. Ekalla radalla en osannut soveltaa, kun koira mun huonosta ohjauksesta kiersikin eri puolelle hyppyä ja linjan muutoksen seurauksena tuli seuraavan hypyn ohi. Toisella radalla Dotin kierrokset oli niin kaakossa, ettei siinä mielentilassa onnistunut kepit. Edelleen jatkamme siis treenejä, sekä minä että koira.

Koirapersoonat

Vastasin koirien puolesta Hannes Lohen geenitutkimusryhmän käyttäytymis- ja persoonallisuuskyselyyn.

"Käyttäytymis- ja persoonallisuuskysely on kaikenrotuisten ja kaikenluonteisten koirien omistajille. Kyselyn tavoitteena on kartoittaa koirien taipumuksia ja reaktioita eri tilanteissa, esimerkiksi suhtautumista koviin ääniin, vieraisiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin. Kyselyyn kuuluu lisäksi osiot koiran elinympäristöstä ja terveydestä. Kysely soveltuu kaikille koirille ja roduille riippumatta koiran luonteesta tai iästä. Toivomme mahdollisimman laajaa osallistumista!" 

Kyselyyn pystyy vastaamaan Petsofin kautta. Vastauksia tällä hetkellä on noin 3500, joista  aussieita on reilu 100. Eniten vastauksia on ääniarkuusosiossa ja vähiten yliaktiivisuutta/impulsiivisuutta käsittelevässä. Tutkimus antaa viitettä koirien persoonallisuudesta suhteessa muihin koiriin ja saman rodun sisällä. Ja ainahan se antaa mahdollisuuden vertailla omia koiria keskenään :D

Aggressiivisuus

Sara on koira, jolta aggressiivista käyttäytymistä joutuu kaivamaan. Se on ollut hirvittävän helppo tilanteessa kuin tilanteessa. Sara sijoittuu tässä vastaajien ja rodun keskiarvon alapuolelle. Toista on Rinna ja Dot, joista etenkin Dot kunnostautuu kyseenalaisella tavalla kaikissa osioissa.

Ääniarkuus

Ääniarkuus alkoi Saralla sen ensimmäisestä vuodenvaihteessa, jolloin talon takana räjäytetetyt rakettisarjat räjähtikin koiran päällä. Vuosi vuodelta koiraa on pelottanut aina vaan vähemmän ja viime vuodenvaihteessa pelosta ei ollut enää merkkiäkään (ei lähetystä, tärinää tai rauhattomuutta). Kymmenen vuotta kuitenkin meni koiralla päästä traumasta yli.

Eroahdistus

Rinna on se koira, joka seuraa öisin vessaankin. Mutta niin perskärpänen kuin Rinna onkin, niin sillä ei ole eroahdistusta. Sara on muutaman viimeisen vuoden aikana kehittänyt lieviä oireita. Kotona se pärjää hyvin, mutta autoon jätehtynä se aloittaa herkästi ulvontakonsertin. Samoin vieraisiin paikkoihin yksin jätettynä se ei kestä tilan rajoittamista. Se pyrkii porteista yli tai läpi. Se saattaa myös kiipeillä pöydille, mikäli sieltä on näkymä ikkunasta ulos. Dotin ongelma ei niinkään ole eroahdistuksessa vaan lisääntyneessä vahtimisessa sen jäädessä yksin. Se aloittaa haukun näkö- tai kuuloärsykkeistä helposti silloin.

Persoonallisuus

Dot on jännä sekoitus eri ääripäitä. Se on tekemissään määrätietoinen, mutta voi olla myös hyvinkin epävarma. Se reagoi helposti koiriin aggressiivisesti, mutta osaa olla kuitenkin hyvin koirasosiaalinen. Sen ensimmäinen reaktio on usein isosti aggressio, mutta tarkemmin ajateltuaan se tulee muiden koirien kanssa toimeen. Dot on näistä ehdottomasti energisin, mitä toki korostaa sen huono keskittymiskyky toisinaan. 

Saran ja Rinnan huonompi koirasosiaalisuus on enemmänkin sitä, ettei niitä niinkään kiinnosta kanssakäyminen toisten koirien kanssa. Sara usein katsahtaa toisen koiran, mutta pian painuu omiin puuhiinsa toisaalle. Sara on edelleenkin tässä valossa se helpoin koira. Se on helposti ohjailtavissa, sillä ei ole isoja reaktioita mihinkään asiaan ja se tyytyy vähempäänkin aktiviteettiin. Itse asiassa, mitä vähemmän aktivointia Sara saa, sitä vähemmän sitä näkee. Se tyytyy kohtaloonsa ja muuttaa asumaan sängyn alle.

Yliaktiivisuus ja impulsiivisuus

Impulsiivisuuteen liittyen kyselyssä kysyttiin, varastaako koira ruokaa. No, Dot kyllä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ruokaa koirille säkistä kuppiin laittaessa sinne sukeltaa ihan tyhjästä vaan yksi Dot. Sitä ei yhtään haittaa vaikka seison vieressä. Tilaisuus vaan tekee niin varkaan kuin olla ja voi. Se ei usko ei hyvällä eikä pahalla. Paras keino on ennaltaehkäistä eli sanoa koiralle joka kerta erikseen, ettei näihin saa sitten koskea. Doo ei yleistä tätä lainkaan. Mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua.

Alusta-arkuus

Saralla on etenkin pentuna näkynyt alusta-arkuutta. Se pelkäsi kulkea liukkailla lattioilla ja ritilöillä. Se on edelleen tietoinen tuntumasta tassujensa alla ja sen uskon olleen syy moneen hetkeen, kun koira on ollut varovainen ja on siten estynyt loukkaantumasta.

Arkuus/ujous

Tästä tulee mieleen koirien perusluonne. Rinnaa ei paljoa mikään hetkauta, ei edes taivaan putoaminen. Sara elää maailmassa, johon se suhtautuu peruspositiivisesti. Se säikähtää kyllä, jos oikein kovasti säikytellään. Dot epäilee vähän kaikkea, mutta vain vähän ja varmuuden vuoksi.

Jännää

DOTIN kanssa korkattiin rallykisaura sunnuntaina HSKH:n tuplakisoissa. Vähän epäilytti, että kannatti tuota nyt rallykisoihin vielä viedä, mutta kyllä kannatti. Se oli juuri sopiva aika. Ei Dotin kanssa täydellisyyttä tavoitellaan vaan hyvää treeniä

Kisakirjan varmennus sirun tarkastuksineen ja mittaukseen meni hyvin. Dotille on opetettu leukakosketus käteen, jolloin koira seisoo ryhdissä paikoillaan. Ihan ehdoton koiralle, joka ilman tehtävää vaistäisi sekä sirun lukijaa että mittaa. Käytän tätä myös tuomarin tarkastuksissa. Dot on jännä sekoitus todella sosiaalista ja samalla varautunuta koiraa. Selkeillä toimilla kellekään ei jää paha mieli.

Dotin kanssa on uuvuttavaa olla kisapaikalla, kun joutuu keskittymään koiraan ja ympäristöön. Tällä hetkellä Dotin kanssa kisaan ulkokisoissa vain agilityssä. Ulkona on vielä liikaa häiriöitä hitaampitempoiseen lajiin. Nytkin kisakehä oli aidattu, mutta ei sielläkään häiriöistä pääse kokonaan eroon. Rataantutustumisessa jouduin ihan erilailla keskittymään esimerkiksi suorituspaikkoihin ja suorituksen aikana jouduin pitämään huolta siitä, että koira kulki mukana.

Heti ekalla kyltillä Dotin oli vaan pakko käydä katsomassa kylttiä. Se ottaa edelleen helposti häiriöitä kylteistä. Uusittiin kyltillä lähestyminen ja uusinnasta -3. Ihmeellistä kyllä muita miinuksia ei radalta tullut, vaikka aihetta olisi ollut esimerkiksi siinä, kun otin pari hidasta aselta juoksun seassa!

Tulokseksi ALO97! 

Toisella radalla annoin sitten koiran haistaa lähtökylttiä ennen kuin otin sen aloitusasemiin lähtökyltillä. Tällä vältettiin kylttivirhe ;) Tein käännökset vasempaan leveästi, kun kerta alokasluokassa saa. Dot osaa kyllä tehdä käännökset tiiviistikin, mutta se nostaa kierroksia niistä. Vähän väärä mielentila näkyi kuitenkin eteentuloissa kyltillä 5 koiran napattua hihnasta kiinni. Siitä -10. Toinen pistemenetys oli kyltillä 10, jossa Doo haisteli maata. Uusin kyltin, että sain nollattua tilanteen ja saatiin jatkettua hyvällä mielellä loppuun asti. 

Tulokseksi tästä ALO87. Nyt vaan uutta koetta katselemaan. Tarkoitus on saada avoinkin luokka kuntoon ja kisata rallyä kesällä ulkokisoissa ja hakea uudenlaista keskittymistä tekemiseen.

Viimeisiä

DOT on treenaillut rallyä. Näköjään alan kerätä jo paniikkia kisauran korkkaamisesta rallyssä :p Sain eräissä treeneissä hyvän käsityksen koiran osaamisesta ja myös oman mielen vaikutuksesta koiraan. Oma kiireinen olemus ja huono koiran valmisteleminen näkyy Dotilla keskityskyvyttömyytenä ja ääntelynä. Silläkään ei taida olla hyvä olla kehässä, kun ei minullakaan ole. Itselleni siis jälleen kerran opiksi olla ajoissa ja keskittyä hetkeen eikä vaan koittaa päästä loppuun matkan kustannuksella. Tässä matka oli rata ja loppu maalikyltti. Aikaa oli rajallisesti ja kiire oli kuitenkin päästä loppuun, vaikka kyse oli vain treeneistä. Oleellisinta olisi ollut keskittyä hetkeen ja siinä hetkessä koiran mieleen ja sen rauhoittamiseen. Kaikki koirani muuttuu hätäisiksi ja ääntekeviksi, kun itse alan hosumaan. Oma rauhallinen olemus rauhoittaa koirankin ja molemmat keskittyvät siihen mikä sillon on oleellista. Onneksi treenit ei olleet viimeiset ennen koetta ja minulla on opitun läksyn myötä mahdollisuus panostaa tähänkin asiaan. Dot voisi olla osaamiseltaan parempi, varmempi. Toisaalta kaipaan Dotin kanssa kisaamista juuri nyt. Se temppuja opettaminen ei ole luin se pieni osa treeniä. Se mielen hallinta on isompi.

Noin muuten muistiin laasrariratkaisuiksi koetta varten:

• Vauhdin hidastaminen ennen jäävää käskyä. Dot pysähtyy suorempaan asentoon, kun pysähtymistä valmistellaan.  
• Seisomaan pysäytyksiin käsimerkkiä mukaan. Vähän hankalaa se on hihnakädellä (Dotin tekisi mieli ottaa kiinni hihbasta), mutta koiralle ei jää arvailujen varaan asento. Suullinen käsky ei ole vielä tarpeeksi vahva.
• Käännökset ajoissa ennen kylttiä. Dot ottaa häiriöitä kylteistä ja liian lähellä kylttiä ollessaan koira helposti herpaantuu. 
• Eteentuloissa se apuaskel on itselle vieras, mutta Dotille hyvä apu. Yksi apuaskelta on ok, mutta useammasta tulee miinuksia :p
• Koiran tarkkailu radalla. Muiden koirien kanssa olen tottunut siihen, että mukana pysyminen on koiran tehtävä. Dotilla vaan on niin paljon monesti mielessä (tai näköpiirissä), että minun kannattaa kokeessa huolehtia, että koira on mukana eikä häviä omille teilleen.

RINNA on tokoillut. Kaiken teknisen ja henkisen treenailun jälkeen tehtiin pitkästä aikaa nyt koko evl läpi liikkurin kanssa viimeisimmissä treeneissä. Kokonaisuuksia on treenattu vähän. Treenit on tosiaan painottunut tekniikkaan sekä tunnetiloihin. Nyt autoin koiraa kaikin keinoin pitämän mielen kurissa. Ja se pysyi aika hyvin! 

Seuraaminen on edelleen yksi heikoimista lenkeistä. Koiralla on helposti väärä mielentila. En tiedä mistä se tarkalleen kumpuaa, mutta harvoin koira on rentona seuraamisessa. Se on kireä, ääntelee ja edistää. Tätä on saatu paremmaksi, mutta edelleenkin rakoja on. Zetassa kääntyilin eri suuntiin eikä jääviä tehty kuin yksi. Rinna heräsi ja oli kuulolla hyvin. Zeta on yksi sen kaavoittamista liikkeistä. Luoksetulossa palkkasin koiraa odottamista. Odottamisen palkkailu on saanut koiran rennoksi odottajaksi. Pysäytykset oli keskinkertaiset. Rinna osaa paremmatkin. Niitä pitäisi ylläpitää säännöllisemmin. Eteentuloon koira tuli kiemurrellen ja se ennakoi sivullesiirtymää. Selkeästi se ei halunnut olla selin mahdollisen takapalkalle juoksun takia. Tätä pitää edelleen treenata. 

Ruudun ympyrään menoon oli teipattu useampi teippi ja ne selvästi häiritsi koiraa. Näitä useammin treeniin. Ennen ruutua odotin koiran tasaantumista ja se rauhottui aika nopeaan ehkä juurikin teipeista häiriintymisen vuoksI. Rennosta Rinnasta kertoo haukkumaton ruutuun meno. Ruudun paikka pitää vahvistaa, sillä nytkin koira pysähtyi ensin ruudun etuosaan. Jätin koiran seisomaan ruutuun ja kävelin kuvion. Jossain vaiheessa Rinnalle oli todella vaikeaa odottaa seisten paikoillaan ruudussa (ja jo maatenkin se sillon nyki). Nyt koira seisoi hyvin jaloillaan. 

Ohjatussa noudossa koira sai juosta merkin jälkeen hakemaan multa pallon eikä liikettä jatkettu enempää. Se on alkanut arvottamaan merkkiä enempi ja kuuntelemaan liikkeessä. Kiertonoudossa stopin jälkeen koira vilkuili kyllä vuoron perään kumpaakin kapulaa, muttei lukkiutunut kumpaankaan. Se kuunteli hyvin suunnan. Hyppyyn annoin vielä lisävartaloavut, mutta muuten saatiin liike jo kokonaisena sujumaan. Tunnarissa syöttelin koiraa jälleen kapuloita laiitaessa. Tämä on Rinnalle tosi hyvä rauhotin. Se jopa kulki nyt ravilla välillä, mikä on todella hyvä kaiken sen rynnimisen jälkeen. KaukoIhon laitoin matkalle etupalkkaa. Siitä luopuen saa Rinna tekee hyvät vaihdot. 

Oli jännää tehdä Rinnan kanssa niin tasainen suoritus. Treenatessa keskenämme ollaan usein Rinnan kanssa jo samassa kuplassa eikä liikkurointi nytkään sitä hajottavat. Tosi hyvä!

Ne olikin viimeiset treenit tuossa hallissa. Seuraavana iltana ollessani kouluttamassa rakennuksen toisessa päässä olevassa autokorjaamossa syttyi tulipalo, joka roihahti nopeasti tiloissa olleiden helposti palavien materiaalien voimasta. Autoja pihalla taisi palaa myös jokunen. Palomuurin ansiosta tuli saatiin hallintaan eikä se levinnyt isommin koirahallin puolelle, mutta puolet rakennuksesta romahti ja paloi maan tasalle. Savu-, vesi- ja kemikaalihaittoja on varmasti, mutta toivotaan, että edes osa materiaalista saadaan pelastettua. Treenipaikka tuosta enää tuskin tulee.

Vähän erilaisia treenikuvia.

Palokunnan tullessa paikalle oli jo ilmiliekit.

Sammutustöitä.

Tässä vaiheessa puoli rakennusta on jo romahtanut.

Liekit ja savupatsaat nousi korkealle.

RIP AgiTokola :(