Rinna 12 v, Ike 5 kk

Elämä jatkuu ja Rinna täytti 12 v. Saran poismenon jälkeen olen hakenut Rinnasta vanhenemisen merkkejä ja onhan niitä. Rinna ei enää juokse pää viidentenä jalkana joka paikkaan vaan liikkuu maltillisemmin. Se ei kuitenkaan aina tarkoita kroppaystävällisempää liikkumista, vaan välillä pää vaan vie eikä kroppa enää taivu siihen mihin ennen. Rinnan kuulo on huonontunut eikä koiraa voi enää käskeä olla tekemättä typeryyksiä. Tarkkana saa siis olla ennaltaehkäisyssä. Rinnan eläkeläislajina on ollut nose. Sekin vaan meinaa olla liian hasardia koiran kiipeillessä hajujen perässä vähän vaarallisesti :p

Rinna rokotettiin kuukausi sitten. Se sai rokotusreaktiona patin pistokohtaan. Patista alkoi sitten tihkua mätää ja kudosnesteitä läpi. Iho saatiin onneksi kotihoidolla kuntoon. Rimppa voi taas hyvin.

Ikellekin tuli 5 kk täyteen. Nyt se on korkeampi kuin Dot, mutta vielä pienempi kuin Rinna. Eli vähän vajaa puolimetrinen se on. Maitohampaita on vielä muutama jäljellä. Ike on päässyt toistamiseen lampaille. En päässyt paikalle, mutta kuulemma Ike oli hyvä. Sen verran se kyttää autojakin, etten yhtään ihmettele lampaisiin syttymistä sitten viime kerran...

Kyttäilyn lisäksi ikävänä piirteenä Ikelle on tullut resurssiaggressiivisuutta niin ruoasta, leluista kuin ihmisistäkin. Ruokaa se puolustaa toisten koirien lisäksi ihmisiltä. Ruokakupilla on nyt tehty siten, että ruokaa lisätään välillä kupin lähelle,  jolloin lähestyvästä kädestä tulee hyvä asia. Hyvä asia toki on, että ruoka kiinnostaa ja pentua on helppo palkata sillä. Lelut alkaa tosin olla popimpia. Eli lelu voittaa ihan tavallinen nappulan, jos koira saa päättää.

Noin muuten Ike vaikuttaa fiksulta ja keskittymiskykyiseltä kakaralta. Ike on osallistunut ensimmäiseen tokokoulutukseensa  jossa se keskittyi hyvin tekemiseen vieraassa paikassa eikä reagoinut häiriöihin (ihmiset, ympäristö). Siinä ihmisten jutellessa se odotti jatkoa ilman erillistä käskyä eikä lähtenyt omille teilleen. Mahtia.

Sara :(

Sara Sasu Sarppa Sarpiainen, 24.6.2007 - 10.5.2022 :(

Vanhan koiran kanssa eläminen ei ole helppoa. Vähitellen enemmän ja enemmän pitää alkaa miettiä sitä viimeistä päätöstä. Päätöksen teko ei ollut helppoa. Sen tein, kun Sara oli unissaan pissannut alleen. Varasin Saralle eutanasian viikon päähän. Viimeisenä viikkona Sara sai tehdä joka päivä jotain spesiaalia. Se pääsi mm. treenaamaan, herkkuostoksille ja kyläilemään. Ajanvaraamispäivä oli itselle vaikea, mutta viikko sujui hyvin. Tappopäivää edeltävät päivät oli kamalia, Sarppa oli niin elämää täynnä :/ En kuitenkaan perunut päätöstäni. Pahinta olisi, että koira menisi hiljalleen huomaamatta niin huonoon kuntoon, että se olisi lopetettava kiireesti. Sara lopetettiin paikassa, jossa se ei aiemmin ollut ollut. Niinpä Sara käveli uteliaana sisään vailla epäluuloja. Päivä oli kaunis ja ehdittiin olla pihallakin ennen aikaa. Sarppa sai syödä nakkeja niin paljon kuin halusi ja se nukahtikin nakkia suussaan. Kuolema oli rauhallinen, Sara vain nukkui pois. Sara meni yhteistuhkaukseen. En halua toistamiseen viettää hyvästellä, yksi kerta riittää. 

Saran viimeisiä päiviä kuvina ja videoina. Ikävä on kova :(

 

Agikisoja

Viikko sitten vappuna kisattiin pitkästä aikaa agia Dotin kanssa. Kisat pidettiin kotitreenipaikassa HAU:lla. Edellisestä kisoista oli aikaa puolisen vuotta eikä odotukset olleet korkealla. Radoilla aiheutinkin turhia kieltoja joko liian myöhässä tai ajoissa olevilla ohjauksilla. Eka rata hyllytettiin, mutta toisella tehtiin kolmosista jo tulos, 15 virhepistettä :p

Tänä viikonloppuna jatkettiin kisaamista ASCA-aksaa Ojangossa. Tehtiin sekä lauantaina että sunnuntaina neljä rataa, kaksi agia ja kaksi gamblersiä. Lauantaina ei tehty yhtään tulosta. Agiradat kaatui kontakti-puomierotteluihin ja gamblersosuudet oli vaan liian vaikeita. Toisella radalla gamblerin liikkuma-alue oli kaksiosoinen. Toiseen sai siirtyä vasta koiran tehtyä tietyt esteet. 

Sunnuntaina onnistuttiin paremmin! Oltiin jopa veteraanikoirien parhaimmistoa. Ekalla gablersradalla onnistuttiin. Toinenkaan rata ei ollut vaikea, mutta lähestyin loppuosuutta liian huonoilla vauhdeilla. ASCA:n agiradoilla on käynyt ennenkin niin, että otan koiraa liikaa haltuun. Kielloista viis, niitä kun ei tunneta. Sen seurauksena eteneminen on sujuvasta kaukana.  Ekalla agiradalla tehtiin kaikesta huolimatta hyväksytty tulos.

Kaiken kaikkiaan kivaa on ollut taas kisata. Yllättäen tauon jälkeen ei edes ole pahasti jännittänyt. Jännitystä oli kivasti ilmassa, ei lainkaan liikaa. Tätä lisää.