Heinikossa kuhisee

DOTINKIN jälkikautta on vähitellen korkkailtu. Alku oli hankalaa, mutta nyt tuntuu, että ollaan aikalailla siinä pisteessä kuin viime vuonna jäätiinkin. Tästä siis eteenpäin!

Se on kuitenkin erona, että Dot on tuntunut aikuistuvan. Tässä ja vähän kaikessa. Tämä on näkynyt myös jäljillä ja koiraa on voinut erilailla haastaa tehtävissä. Sen keskittyminen on parempaa. Kerran jälkeä ajaessa se ei edes huomannut kymmenen metrin päässä edessä jälkeä ylittävää koirakkoa eikä se näe myöskään ympäristön jäniksiä. Tyhjien määrää on voitu nyt kasvattaa ilman, että koira turhautuisi. Lisäksi jäljellä on voinut olla pituuttakin ilman, että koira väsähtää. Edelleenkään pituudestä puhuttaessa puhutaan korkeintaan 400 askeleisista jäljistä eikä tyhjätkään ole olleet kuin maksimissaan parin kymmennen askeleen sarjassa. Kulmat on yhtä kertaa lukuun ottamatta olleet aina namitettuja.

Tässä videolla vähän Dotsin tyylinäytettä. Videolla on pari tyhjää pätkää, mutta muutenhan video kuvaa vaan koiraa syömässä pellosta :D Alustana oli ajettu kuiva voikukkapelto, jonka pöly aivastuttaa koiraa välillä. Edelleenkään en ole löytänyt ruokaa, jota syödessä koira ei nostaisi päätään. En nyt osaa huolestua tästä, sillä tyhjiä ajaessa pää on pysynyt enempi alhaalla. Loppupuolella videota jälki tekee kaarta ja se on vaikeaa. Dot ajaa helposti vain toista jalkaa askelten ollessa eriarvoisia (kaarre, tuuli, pohjaero tms.).

Hakusessa oma hirvi

Käytiinpä lauantaina RINNAN kanssa taas jälkikokeessa ajamassa hirven jälkiä. Koe oli Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirien järjestämänä Siilinjärvellä. Sopivasti matkan varrella. Vain kaksi tuntia ajoa edellisestä paikasta ja viisi tuntia seuraavaan :p Jo jana oli huono, kun koiran yllätti kakkahätä :p Sen jälkeen mulla meni niin pasmat sekaisin, että annoin koiran lähteä haahuilemaan janalta ja seurasin sitä lyhyellä liinalla. Tuomarin käsky kävi takaisin janalle ja siitä minäkin ryhdistäydyin käskyttämään koiraa kunnolla ja annoin liinaa sille normaalisti. Jälki lähti takamerkin luota, josta koira nosti varman oloisesti jäljen. Alku meni hyvin, kunnes jälki ristesi riistahajun kanssa ja ajettiin lenkki sitä. Lenkityksen jälkeen koira palasi itse samaan risteykseen ja vaihtoi nyt oikealle jäljelle. Eka keppi nousi, mutta sen jälkeen mentiin pitkästi riistajälkeä auringon paahteessa hakkuuaukealla. Rimppa väsyi tästä niin, että hakeutui varjoon ja kellahti sinne. Se ei oo koskaan ennen ollut noin poikki jäljellä. Keskeytetin kokeen tähän. Pisteitä janalta tuli 28 ja ja yhdestä kepistä 20 eli yhteensä 48 pistettä. Nyt olen oppinut näkemään koirasta, kun se on riistalla. En vaan huomaa sitä kohtaa missä se vaihtaa jälkeä ja saatetaan mennä tovikin väärää ennen kuin huomaan. Jotain tälle ongelmalle tarttis tehdä. Hakusessa oisi vissiin siis lemmikkihirvi, joka vois tehdä harhoja :p

Saatiin treenata tottista olemalla nollakoirakko. Kentälle oli suora auringon paiste, varjoa ei ollut lainkaan. Ötököitäkin oli paljon. Kumpikaan näistä ei haitannut Rinnaa suorituksessa vaan se teki ihan tutunlaisesti. Rin pääsi ekana makuuseen. Ei ollakaan aloitettu aikoihin kokeessa makaavana. Rin pysyi hyvin, mutta oli lonkkautunut. Seuruussa Rin jälleen huiteli omilla teillään :/ Liikkeestä istuminen oli ok. Molempiin juoksusta jääviin tarvittiin kaksi käskyä. Maahanmanossa koira jäi seisomaan ja meni toisella käskyllä maahan. Seisomisessa koira valui ja vasta toisella käskyllä pysähtyi. Luoksetulot Rin teki molemmat samanlailla tullen suoraan sivulle takaakiertäen. Ja molemmissa käskin koiran uudestaan eteen ja siitä siitymään ilman takaakiertoa sivulle. Kakskilosesta Rin päästi irti vasta toisella käskyllä. Hyppynoudossa kapula kieri metritolkulla sivuun. En uusinut, vaan halusin nähdä miten Rin ratkaisisi sen ja paluussa jouduin antamaan lisäkäskyn, ettei koira tullut takaisin esteen ohi. Vinoja kulmia on kyllä treenattu, muttei ihan noin vinoja. Estenouto ja eteenmeno oli ookoot.

Varsinaista arvostelua ei saatu, mutta tuomari kommentoi kokonaisuutta. Hyvältä kuulemma näyttää, kunhan vain yhteys koiran ja mun välillä saadaan kuntoon. Yhteys Rinnan puolelta on avoinna vain ennen noutoja ja eteenlähetystä, jolloin se kysyy multa lupaa lähteä noutoon tai juoksuun. Muuten ollaan ihan eri kuplissa.

Kuvat: Anna Huusko

Itselle muistiin vielä SARAN tämän päiväinen fyssarikäynti. Viime fyssaroinnista on aikaa puolisen vuotta. Välissä koira on kertaalleen saanut akupunktiota. Siltikään Sarpalla ei ollut kummoisia jumeja, vähän vain rintarangan lihaksistossa. Se on niin elastinen.

MEJÄ-leiri

Kesäkuun lumitilannetta.

Australianpaimenkoirat ry järjesti MEJÄ-leirin Haukkumajalla Maaningalla. Se sattui sopivasti kesälomareitille, joten DOT pääsi asiaa kokeilemaan. Kouluttamassa oli pitkänlinjan harrastaja Riikka Kärnä.

Lauantaina käytiin läpi teoriaa ja tehtiin jälkiä. Otin kaiken hyödyn irti ja olin tekemässä suurinta osaa jäljistä ja samoin olin seuraamassa mahdollisimman monen ajoa. Sunnuntaiaamuna tehtiin jäljet Dotille ja muille alottelijoille. Dotin jälki oli n. 300 m pitkä avoluokan kaaviolla. Se ajettiin kuutisen tuntia vanhana. Dotia kiinnosti alkumakuu pitkään ja se nosti siitä sitten itse jäljen. Jäljen ajo oli varovaista ja vauhditonta. Paikoin tuuli vei koiraa kauemmas jäljestä. Muitakin makuita koira haisteli ja kaivoi kiinnostuneena. Lopusta löytynyttä hirven sorkkaa Doo ihmetteli aikansa ja sitten alkoi maistelemaan sitä varovasti. Suoritus oli kaiketi ihan hyvä ensimmäiseksi, mutta sellainen tunteen palo asiaan puuttui ainakin vielä.

Alkumakuun ihmettelyä. Kuva: Jaana Mähönen

Sitte mentiin. Kuva: Jaana Mähönen

Hyödynsin myös majan pk-kenttää ja RIMPPA teki sekä lauantaina että sunnuntains tottikset. Mielentila oli ihan kiva, mutta teknisiä puutteita on paljon edelleen etenkin seuruussa ja jäävissä.

Ralleja

SARAN rallytreenit on sisältäneet mm. yllä olevan radan. Se on sellainen rata, johon tarvii palata toisenkin kerran :p Hyppyjen kanssa Sara alkaa olla jo kivasti hallussa. Hypyn jälkeen se hakeutuu jo itse takaisin seuraamiseen. Tein pienen eläinkokeen ja annoin koiran juosta hypyltä pari kertaa putkeen suoraan. Sen jälkeen hallinta oli vaikeampaa :p Putkesta ulostullessa koira ei myöskään ole ihan hallussa vaan juoksee helpostikin ohi. Se tarvii apuja jarruihin ja oikealla puolelle hakeutumiseen. 

Käännökset ohjaajaan päin ja poispäin on edelleen vähän liian epävarmoja. Niihin vaan toistoja alle. Samoin peruutukseen ohjaajasta poispäin. Edestä puolenvaihto on sekin edelleen hyvin keskeneräinen. Oikean puolen seuraamisen pyörähdys on siinä vaiheessa, että koira osaa pyörimissuunnat pelkällä käskyllä mun edessä tehtynä ja nyt aletaan toimintoa siirtää sivulle.

Kaikkinensa seuraamiset tarvii tehokuuria edistämisen poistoksi. Oikealla puolen perusasennon paikka ei ole edelleenkään koiralla hallussa. Vasemman puolen edistämiset johtunee ihan vain omien kriteerien laskemisesta :p

Ollaan myös jatkettu liikkuroituja rallyratoja. Saan omaa mieltä työstettyä näissä hyvin. Mun mielentilat ja siitä johtuvat toiminnot aiheuttaa Saralle välillä turhautumista, joka ilmenee ääntelynä ja kierrosten nousulla. Tämä on osottautunut hyväksi tavaksi korjata niitäkin tilanteita. Varsinainen positiivinen oravanpyörä siis :)