Argh!

Oon tuota otsikkoa käyttänyt aiemminkin, mutta se vaan niin osuvasti ja ytimekkäästi kuvaa omaa turhautumista! Käytiin DOTIN kanssa eilen juoksemassa parit agiradat HAU:n kisoissa. Olin tsempannut hienosti itseäni jo heräämisestä lähtien, mutta niin se vaan voittajan olemus hävisi ennen radalle pääsyä. Ohjasin tosi huonosti tai olin ohjaamatta kokonaan ekalla radalla. Koira teki siksi monta kieltoa ja turhaa pyörähdystä. Radan jälkeen ei hengästyttänyt, niin vähän panostin :(

Toiselle sain tsempattua itseni. Ei menoni ollut täydellistä, mutta siinä oli edes vähän enempi yritystä. 

Ärsyttää ihan suunnattomasti se, etten saa itseäni ruoskittua pistämään parastani. Tässä on jokin henkinen klikki. En usko itseeni. Omasta vetämättömyydestä näkyi myös koiran käyttäytyminen kisapaikalla. Se ehti rähjätä monet kerrat muille koirille ja ötököille (kyllä, koirani rähjää välillä myös ötököille...), kun en ollut läsnä tilanteissa. Dotin käyttäytyminen yleisesti on mennyt parempaan suuntaan. Sille on tullut malttia. Se ehtii jo ajatella ennen toimintaa tai viimeistään ensimmäisen rähähdyksen aikana ja rähjääminen jää siihen.