Pikana:
- Metallilla hyppynoutoa, ihan jees. Lisäksi metallin kanssa pitoa ja luovutusasenotoon tuloa. Aiemmn olen vain töninyt/vetänyt tms. kapulaa pitoa parantaakseni, mutta nyt pidin kädellä kuonosta kevyesti. Näytti toimivan paremmin.
- Tunnareita tehtiin omaa piilotellen. Ekana pelkkä oman piilotus. Hiekasta etsiminen olikin sitten taas vaikeaa. Kärsivällisyyttä koiralla ei näköjään ole, vaan se tulee pyytämään herkästi apuja. Koira tarjosi jälleen pariin kertaan perusasentoa, josta käskin sen jatkamaan etsintöjä. Pari kertaa taputin maatakin piilon lähellä. Sa kyllä haisteli piilokohtaakin, mutta ei vaan löytänyt, ei ilmeisesti saanut hajua. Vähensin vähän hiekkakerrosta kapulan päällä ja sittenhän se jo löytyikin! Toisessa mukana oli myös rivi vääriä kapuloita, oma oli piilotettuna hiekkapainon viereen. Sa haisteli moneen kertaa kunnolla väärien rivin, mutta ei koskenut niihin. Lopulta se löysi oikeankin. Vikana vielä oman piilotus. Tajusin tällä kertaa olla laittamatta paksua kerrosta hiekkaa kapulan päälle (katseelta piilossa kuitenkin) ja kapulakin löytyi nyt ongelmitta aivan itsenäisesti. Runsaampi nenätyöskentely näkyy vaikuttava kapulan tuontivauhtiin, koira ottaa välillä raviaskeleina kapulan palautuksessa.
- Paikallaanolot otettiin sekä istumisena että makuuna. Keskityttiin nyt häiriötreenaamiseen, vieressä kun tehtiin kaukoja ja ruutua. Pysyin koko ajan lähellä näkösällä. Paikallaanoloja ei olla otettu aikoihin, mikä näkyikin vanhana ongelmana istumisessa: jättökäskyn ”Istuu” kuultuaan koiruus menee maahan. Pari kertaa sain korjailla ja sitten koiruuskin jo osasi. Ennen olen aina liikahtanut, jos koiran katse irtoaa minusta. Nyt kielsin aina kun katse lähti vaeltamaan. Makuussa tämä toimikin hyvin! Istumisessa toimi myös, mutta koiruus tuntui hieman paineistuvan kiellosta. Alun vaikeudet huomioon ottaen paineistuminen todennäköisimmin johtunee siitä ettei koira ole aivan varma mitä siltä halutaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti