Korrien opissa, osa II

Teoriassa, Sara kun lopettelee juoksujaan. Teemana seuraaminen ja tunnari. Muutamia vinkkejä:

• Mahdollisimman usein kannattaa ottaa seuraamista häiriöillä sekä kisanomaisena liikkurin kanssa.


• Askelsiirtymissä vinkkiä tulevasta koiralle voi antaa katseella tai lähtöjalalla. Askelsiirtymien eri suuntiin voi myös ottaa eri käskytkin, etenkin taaksepäin mennessä se olisi suotavaa.


• Askeleet kannattaa välillä päättää kääntymiseenkin. Näin tehostetaan suoremman perusasennon hakua askeleiden jälkeen. Kannattaa myös ottaa vaihtelevan monta askelta.


• Pidemmälle ehtineidenkin koirien kanssa kannattaa välillä ottaa piilotetun tunnarin etsimistä. Etenkin niin, että häiriökapulat on näkösällä. Se, että koiralla kuluu aikaa etsimiseen on vain hyvä asia: koira oppii tekemään liikkeen rauhassa kiirehtimättä.


• Tunnarissa kannattaa heti alusta lähtien tehdä lähetys kymmenmetrisenä. Jos koira tarvii apuja, ohjaaja menee kapuloiden luokse ja kutsuu koiran sinne.


• Pitotreenit kannattaa tehdä sillä vaikeimmalla eli tunnarikapulalla.


• Hampaiden kolinaa metallikapulan kanssa voisi vähentää isompi/painavampi kapula.

Illemmalla pientä sisätokoilua. Se meni lähinnä perusasentojen jankkaamiseen, sillä koiruus tarjosi tällä kertaa ojärjestelmällisesti vinoja asenoja. Samoin kapulankin kanssa. Tarviikin kiinnittää noihin huomiota. Askelsiirtymät kaikkiin suuntiin sujui hyvin. Peruuteltiin myös ja peruuttelun lomaan otettiin maahanmenoja, seisomisia ja istumisia. Peruuttaminen sujuu nyt ongelmitta. Lisäksi toki vielä kaukoja. Ne ei enää vaikuta niin toivottomilta. Tällä kertaa keskityttiin pitkiin käskyväleihin.

---

Aamulenkillä kokeiltiin jäljestämistä lumella. Jäljet ajettiin heti. Ekan jäljen talloin rekkaparkkiin. Se oli J-kirjaimen mallinen ja pituudeltaan parisenkymmentä metriä. Loppuun jätin kasan nappuloita, joita peittelin vähän lumella. Koiruus ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Se lähinnä vain sinkoili eri joka suuntaan nenä ylhäällä. Pari hyvää, mutta hyvin lyhyttä pätkääkin se teki. Toinen niistä oli muutamaa metriä ennen loppua, jossa Sa sai hajun loppupalkasta ja koitti oikaista sinne. En kuintenkaa päästänyt oikomaan ja koira jäljestikin sinne. Seuraava jälki tehtiin lenkin loppupuolella jonki huoltorakennuksen pihassa. Sillä oli pituutta reilu 10 metriä ja malliltaan se oli myöskin J. Alussa jälki kulki auratulla alueella ja lopussa kaarsi lumikinoksen taakse hankeen. Jätin tällä kertaa yhden askelman pohjalle lapasen. Nyt Sar tiesi mistä oli kyse! Se jäljesti hyvin auratun alueen. Syvempään lumeen mennessä se tarkasti ensin muut suunnat ja jatkoi vasta sitten jälkeä pitkin. Kolmas jälki haisteltiin erään yrityksen parkkipaikalla. Sekin oli malliltaan J ja pituutta oli nyt n. 30 m. Loppuun jätin nytkin lapasen. Nyt Sa teki siksakkia jäljen päällä eli vähän väliä poikkesi jäljeltä ja sitten palasi sille takaisin. Oikeaan suuntaan kuitenkin mentiin ja lapanenkin löytyi. Selkeesti taisi olla edellistä vaikeampi alusta.

Lumijälkiä vois tehdä huvin vuoksi lisääkin. Pitää vaan miettiä tarkemmin paikkaa. Nytkin selkeästi parkkipaikat oli vaikeampia kuin tuo huoltorakennuksen piha, joka lienee vähemmän tallottua aluetta.