Jälkiä ja esineruutuja

 

Perjantain esineruutu

 

Metsäruudulla oli kokoa n. 2 x 50 m ja esine (narupallo) oli ruudun takalaidan tuntumassa. Hetsasin koiran kunnolla ja se lähtikin sitten hurjaa vauhtia. Polku halkaisi ruudun puolivälissä. Sa poikkesi sitä pitkin muutaman metrin ruudun ulkopuolelle (tuulen suuntaan), palasi takaisin ja suuntasi ruudun perälle. Etulaidalta ei nähnyt matkan ja puskien takia taakse asti, mutta koiruli palasi nopeasti taas näkyviin lelu suussa hurjaa vauhtia etulaidalle juosten. Taitava koira! Aivan loistavaa työskentelyä koiralta, se työskenteli ihan itsenäisesti ruudussa.

 

Lauantain jäljet

 

Jäljestettiin Caritan & Onni-partiksen kanssa Rekolan metsissä. Saralle kaksi jälkeä, molemmat Caritan tekemiä. Pitkästä aikaa jäljet siis jonkun muun kuin minun tekeminä. Eka jälki sai vanheta reilun tunnin, toinen pidempään.

 

Ekalla jäljellä oli mittaa n. 150 metriä, jossa oli yksi 90-asteen kulma (vasempaan). Siinä oli viisi purkkia ja kokeeksi neljän kohdalla vielä kepitkin. Lainasin Caritalta 5-metristä liinaa. Minulle oli hirvittävän vaikeaa antaa koiralle niin paljon tilaa, eikä tallata koiran kannoilla. Hyvää harjoitusta minullekin siis. Saran työskentelyä ei haitannut yhtään, vaikka Carita ja Onnikin tulikin takana mukana. Ihan alussa Sa pyörähti hieman jäljen sivuun, mutta etsiytyi takaisin jäljelle, josta löytyikin eka purkki ja keppi. Sa nosti purkin (se on alkanut nostamaan purkitkin nyt keppien treenaamisen jälkeen), mutta ei huomioinut keppiä mitenkään. Jälki jatkui siitä ojan (puolisen metriä leveä, sis. vettä) ylityksellä, mikä oli Saralle vaikeaa. Se hyöri ja pyöri siinä ja nosti sitten sen kepinkin! Lopulta Sa sai jäljestä vainun ja hyppäsi ojan yli. Muutama metri ojan toisella puolen odottikin seuraava purkki, jonka Sa ilmaisi. Sen jälkeen maasto oli paikoin puskaista ja jouduin päästämään liinasta irti pariin otteeseen, jotten olisi pysäytellyt tarpeettomasti koiraa. Saralla oli siinä vaiheessa hyvä vauhti päällä ja se menikin sitten kymmeniä metrejä edelläni. Koira kulki hyvin jäljellä. Kulman suorituskin oli siistiä. Yhden puun Sa kiersi eri puolelta, jolloin puun alla ollut purkki & keppi jäi koiralta huomaamatta ja yhden purkin päältä Sa käveli sitä huomioimatta. Ekaa keppiä lukuun ottamatta loput kepit jäi ilman huomiota. Lopussa Sa jatkoi jäljestämistä vielä Caritan poistumisreittiäkin pitkin. Mun pitäs ottaa koira haltuun paremmin lopuissa, sillä Sa on vähän turhan monta kertaa jatkanut vielä jäljestämistä ja silloinhan koiruus jää palkatta. (Tai sitten pitäs osata lopettaa jälki siten, ettei koira pääse enää jatkamaan jäljestystä.)

 

Toinen jälki oli alle 50 metriä pitkä. Sen varrella oli kaksi purkkia. Jäljen alku meni todella hyvin. Puolivälin jälkeen jälki meni polun yli ja siinä vaiheessa koiralta hukkui jälki. Tässä kohdassa sain antaa jäljestyskäskyä pariinkin otteeseen, koira oli niin hukassa. Sa haki jälkeä sen molemmilta puolin ja lopulta löysi sen viitisen metriä ennen loppua.

 

Koiralta siis jälleen hyvää työtä, ojat ja polut on vielä vaan vaikeita. Keppejähän se ei yhtä lukuun ottamatta ilmaissut, mutta niiden ilmaisun opettelu on muutenkin ihan kesken (nyt oli ekaa kertaa vieraan hajustamat kepit). Mun pitää alkaa antamaan koiralle enemmän tilaa työskennellä (ostin jo 10-metrisen muovitetun narun liinaksi ;) ) ja antaa koiran itse ratkaista ongelmat. Tämä on mulle vaikeaa! Pitäs useammin ajaa muiden tekemiä jälkiä, jolloin mun on vaan pakko luottaa koiran nenään.

 

Sunnuntain jälki ja esineruutu

 

Tein keppijäljen metsään. Jälki oli n. 50 m pitkä sisältäen kaksi 90-asteen kulmaa oikeaan. Keppejä oli 9 kappaletta. Merkkasin niiden paikat, jotta näin miten koira työskenteli keppien  kanssa. Jälki sai vanheta 1,5 tuntia. Jälkeä lähestyttiin janamaisesti eli käveltiin yhdessä poikittain olevan jäljelle. Koira sai itse keksiä kumpaan suuntaan jälki meni. Sa varmisteli molemmat suunnat ja lähti sitten etenemään oikeaan suuntaan. Koiruus vaikutti kuitenkin olevan jotenkin eksyksissä ja epävarma. Eka keppi nousi, sen jälkeen Sa hukkasi jäljen. Jouduin antamaan jäljestyskäskyn useaan kertaan uudestaan ja siinä seikkaillessa mentiin toisen kepin ohi. Jäljen halki meni polku, jonka jälkeen Sa alkoi työskentelemään paremmin. Heti polun jälkeen löytyi kolmas keppi. Kulmien lähellä olevia keppejä koira ei huomioinut. Oisko keskittynyt niin kulmien suoritukseen ettei keppejä huomannut? Vikan kepin koiruus meni ensin yli ja jatkoi matkaa, palasi kuitenkin takaisin ja nosti kepin. Keppien kohdalla Sa pyöri ja haisteli kiivaasti maata kepin ympäriltä, kunnes löysi ne. Se ei siis osaa mennä suoraan jälkeä pitkin ja nostaa keppejä siinä samalla. Keppejä siis nousi (5/9) ja koira oli jäljelläkin, mutta työskentely ei ollut lähelläkään sitä mitä se parhaimmillaan on. Etenkin jäljen alussa oli ongelmaa. Oiskohan pitänyt tehdä se namiruutu ennen ajoa? Ehkä tuli myös tehtyä liian vaikea jälki: liikaa uusia asioita samalla kertaa. Lisäksi liinan käyttö aiheutti lisää sählinkiä, mä en vaan osaa vielä käyttää sitä luontevasti.

 

Talloin vielä esineruudun saniaismetsikköön. Ruudussa oli siis paljon korkeaa kasvillisuutta, märkää maata ja puolen välin jälkeen ruudun halkoi oja. Kooltaan ruutu oli kuta kuinkin samanlainen kuin perjantainenkin. Tällä kertaa vein kaksi esinettä samalla koiraa hetsaten. Ihan taakse laitoin pallon ja muutama metriä lähempänä oli sukka. Sa lähti ekalla lähetyksellä jälleen lujaa vauhtia. Se juoksi suoraan taakse, puuhasteli siellä hetken (etulaidalta ei näkynyt taakse asti) ja tuli juoksujalkaa pallon kanssa. Palkkasin koiran ja lähetin uudestaan. Nyt Sa lähti hitaampaa vauhtia, nenä maassa kiinni. Se kävi läpi koko ruudun ojaan asti ja poikkesi myös molemmilta sivuilta ruudun ulkopuolella. Koiruus kävi välillä luonani pyörähtämässä, mutta lähti takaisin ruutuun ilman uutta kehotusta. Kertaalleen yritin uudelleen lähettämällä saada koiran irtoamaan kauemmas, mutten onnistunut siinä. Kerran Sa kävi kuitenkin ruudun takanakin ja tuli juosten takaisin ja hyppäsi tyhjin suin vasten, ikään kuin olisi löytänyt jotakin. Se juoksi siis samaan tapaan vauhdilla takaisin kuin tulee esineet suussaankin. Lähetin uudestaan, mutta Sa ei lähtenyt taakse asti. Laitoin koiran tässä vaiheessa kiinni ja kävin tarkastamassa sukan sijainnin, se oli siellä omalla paikallaan. Koiralle kerroin äänellä, että olin löytänyt täältä jotakin (ei näköyhteyttä taakse). Lähetin taas koiran matkaan. Se lähti vauhdilla, juoksi taakse asti ja hetken päästä tuli takaisin sukka suussaan. Yritystä koiralla kyllä oli tällä kertaa, mutta oja oli vaan liian vaikea paikka.