Aamumetsälenkillä lammen takaisessa metsässä ajettiin jälkiä ja etsittiin esineitä ruudusta. Tein ensin jäljet ja niiden vanhetessa tehtiin esineruutua. Ruutu oli kooltaan n. 2 x 50 m. Maa oli pohjakasvitonta, pelkkiä neulasia vain. RINNA ensin. Jätin sille pallon n. 15 metriin kumpareen taakse. Lähetyksellä pentu paineli taas ruudun taakse ja aika pitkään se sieltä etsi ennen kuin tuli takasin päin. Se kävi etulaidalla pyörähtämässä ja taakse päin mennessä se huomasi pallon. Samalla kun pentu nosti pallon suuhunsa aloin kehumaan ja kutsumaan penneä luokse ja se lähti tulemaan pallon kanssa. Pallo putosi suusta, kun pentu huomasi minulle olevan narupallon. Palkkansa se sai silti. SARALLE laitoin ruutuun lisäksi takalaitaan toisenkin pallon. Sara haistoi heti kumpareen takana olevan pallon. Sitä tuodessa annoin uuden tuontikäskyn ja vielä käsiavunkin ja silti koira tuli vinoon perusasentoon luovuttamaan. Korjasin tästä sen eteen luovuttamaan. Tokossahan Sara luovuttaa kaiken suoraan sivulta ja se on sillä hirmu vahvana toimintona. Vaikka eipä kait luovutusasennolla ole kyllä mitään väliä esineruudussa... Lähetin koiran suoriltaan palkatta uudestaan ruutuun. Se meni ruudun takaosaa. Etsi sieltä, tuli välillä kääntymään etulaidalla ja meni takaisin taaksen, josta löysi toisen pallon. Palkkasin koiran vauhdista.
Jäljet ehti vanheta n. 30 min. Ensin SARAN jälki. Se oli n. 100 m pitkä, yhdellä kulmalla (oikeaan), lopussa oli keppi. Ihan alussa oli polun ylitys. Otin muutaman metrin janan alkuun. Sara olisi oikonut suoraan jäljelle, mutta vaadin suorempaa menoa. Olisi pitänyt vaan antaa mennä, että koira saisi enemmän itsevarmuutta jäljen etsimiseen. Eikai noin pieni oikominen edes haittaa? Alussa koira veti siksakkia jäljen päällä, sai sitten jäljestä kunnolla kiinni ja jäljesti oikein näppärästi koko jäljen. Alun polun ylitys oli ihan ok, kulma oli hyvä ja keppi-ilmaisu sujui hyvin :)
RINNAN jälki oli myöskin n. 100 m pitkä ja siinäkin oli yksi kulma (vasempaan). Lopussa oli polun ylitys ja sen jälkeen palkkapurkki. Otin Rinnallekin muutaman metrin janan. Pentun lähti jäljestämään oikeaan suuntaan, mutta harmiksi liina pääsi kiristymään ja pentu kääntyi takajäljelle. Se eteni sitä ja kääntyi taas oikeaan suuntaan liinan kiristyttyä. Rinnalla oli muitakin vaikeuksia jäljellä. Se hukkasi jäljen pariin kertaan, meni kulmasta ensin yli ja tarkisteli polulla (ei mennyt polun suuntaan, vaan ennemmin tarkasteli ylityskohtaa molemmilta puolin polkua). Pentu selvitti kuitenkin koko jäljen ihan itse, sillä alussa päästiin vahingossa liinasta irti ja mulla oli täysi työ juosta pennun perässä! LOPUSSA RINNA ILMAISI IHAN ITSENÄISESTI PURKIN MENEMÄLLÄ MAAHAN!!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti