perjantai 1. maaliskuuta 2013

Reissaten

Perjantaina junailtiin Joensuuhun, jossa yövyttiin Tiinan äidin luona, kiitosta vaan :) Lauantaina ajeltiin sitten Kuopioon, jossa oli vika karsintakoe Hukka-Putken järjestämänä. Koepaikkana oli keinonurmipohjainen Musti ja Mirri -areena. Tuomarina oli Anne Nokelainen. Paikallaanolot tehtiiin ensin ja sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa. Vikaan karsintaan osallistui vain seitsemän koirakkoa, joten nopsaan se meni.

SARAN rivi:

Paikallaan istuminen   10
Hyvä!



Paikallaanmakaaminen   8
Hieman hidas alasmeno ja hieman haistelua.



Seuraaminen   8
Rumaa! Perusasennoissa oli vinoja eikä kontakti pitänyt koko kaaviota. Lisäksi yhdessä vasempaan käännöksessä koira kiersi minut ympäri. Mutta, ei ääniä!
 
Zeta   8
Muistin hitaan kävelyn vasta liikkeelle lähdettyäni. Ehkä siitä johtuen seisomisessa (eka asento) koira vähän tassutteli ja asento oli vino.
 
Luoksetulo 7 ½
Saramaiset pysähdykset. Lisäksi koira nyki rumasti liikkurin käskyyn seistessään. En osannut käskyttää koiraa maahan oikealla äänensävyllä enkä osannut käskyttää oikeassa kohdassa. Pitää varmaan alkaa laskemaan mielessä tahtia...
 
Ruutu 9 ½
Merkillä ennakointi, muuten hyvä.


Metallihyppynouto   10
:)
 
Tunnari   9
Vähän rajua haistelua taasen.
 
Kaukot   0
S-m-vaihdossa koira valahti ja ajattelin sitten käskyttää loput vaihdot jämäkästi ilman käsimerkkejä... Ei olis kannattanut, sillä yhdessä vaihdossa piti anta toinenkin käsky koiran tehdessä väärän vaihdon eikä koiran tyyli parantunut.
 
Ohjattu noutaminen   9
Hidas merkki.



Tulos: EVL2, 246 p. ja sijoitus 5./7.


Mutta voi itku noita kaukoja :/ Sara kyllä osaa, mutta kokeissa pakka vaan hajoaa... Nyt onkin aloitettu tekemään ennen kaukoja muutama muu liike alle palkatta. Sama ilmiö tulee kuin kokeissakin eli virettä on vaan liikaa siisteihin vaihtoihin. Nyt pääsen huomauttaman siitä. Samalla toki tehdään tekniikkatreenejä.

Lisäksi ollaan työstetty luoksetulon suullisia käskyjä pysäytyksiin. Seisominen on hyvä, mikäli koira ei vain mene maahan... Maahamenon käskyksi vaihdoin "Da" Se on koiran korvaan sama kuin ennenkin mutta osaan itse sanoa sen terävästi ja vain yhdenlaisella äänensävyllä.
 
Kokeen jälkeen jatkettiin matkaa pohjoseen lomailemaan. Vetovermeet oli mukana, joten koirat pääsi vetohommiinkin. Yhtenä päivänä tehtiin retki saareen jäätä pitkin. Mennessä koirat veti n. 3 km. Saaressa evästettiin ja kierrettiin saari kävellen (4 km). Takaisin tullessa koirat veti jälleen 3 km.
 
RINNA oli jälleen elementissään. Nytkään se ei ois malttanut lopettaa ollenkaa. Nyt se kuitenkaan ei varastanut lähdöissä ja kuunteli hyvin suuntakäskyt. Koirien ohituksetkin sujui ongelmitta, vaikka pari kertaa vieras koira tuli melkein iholle. Tuossa tilassa Rinna ei vaan huomaa niitä. 

SARAKIN jaksoi hyvin, kun oli jäniksiä (hiihtäjiä) edellä. Vauhti ei kuitenkaan hiipunut ohitusten jälkeenkään. 

Pääsin myös itse pitkästä aikaa hiihtämään. Vaikka edelliskerrasta on n. 15 vuotta, niin äkkiä muistui mieleen luistelutyylikin. Hiihdin ensin alle ilman koiraa ja sitten RINNAN kanssa parina päivänä, ekana 3 km ja tokana 4 km. Kummallakin kerralla mentiin samalla kaavalla. Eli ensin tulin vaan syöksyasennossa koiran vetäessä ja vauhdin vähän tasottuessa pystyin vähän suksimaan mukanakin. Tarviin kyllä lisää treeniä ilman koiraa :p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti