Särkivaarana

Päästiin täytteeksi Särkivaaran leirille, joka pidettiin Jämillä. Leireiltiin pe-su. Oli oikein mukavaa ;)

RINNA teki hakua sekä la että su. Sen treenit oli ihan huippuja! Ongelmaksi mainitsin jälleen pistojen suoruuden ja taaskin vikaa löytyi vaan minusta :p Rinna teki pääasiassa suoria pistoja, kunhan vain maaston muodot ja tuulen otti huomioon. Lisäksi mun pitää luoda kriteerit suoruudelle, mikä vielä kelpaa ja mikä enää ei. Voin esimerkiksi ottaa kiintopisteen n. 30 metristä ja päättää kummalta puolen sitä koiran on mentävä, jotta pisto täyttää suoran kriteerit. Multa puuttuu myöskin huomautus väärästä. Nyt vain suoraan kutsun koira uudestaan lähetykseen, kun ensin pitäisi muistaa kertoa, että väärin meni.

Nyt koiralle esiteltiin myös maalimiehet umppareissa, tyhjien umppareiden ohitus ja ällät. Umparita Rinnalla on ollut aiemminkin, mutta silloin ne on olleet raollaan. Nyt ne oli ummessa. Maalimieskäyttäytyminen oli toki parempaa, kun koira ei päässyt maalimiehen luokse, mutta muutenkaan koira ei kohdellut ukkoja rumasti. Purkin esilläolo on auttanut tähän. Ekoja kertoja tyhjä piiloja ohittaessa Rinnan oli pakko tarkistaa ne läpikotaisin. Sen jälkeen se pääsi niistä ohi. Ällät Rinnalle saatiin aikaiseksi pelkkä tuulen suunta huomioiden. Rinna teki näissä ensin suoraa pistoa takalaitaan asti ja sitten tuulen tuodessa hajun se kääntyi ällän suuntaisesti. Näitä lisää! Rinnan haukkuilmaisuun aletaan nyt ottamaan lisää kestoa. Rohkeasti vaan, eihän se muuten opi.

Kerettiin tehdä myös yksi esineruututreeni, josta tuli motivaatiota treenata ruutuja enemmänkin! Rinnan esineinä oli viisi vierasta, jotka se sai noutaa palkatta. Koira liian kierroksilla ja sen mielentila oli väärä. Tämä on helppo huomata, sillä lähetysrintamalla koira räksytti ja ruudussa juoksenteli. Tämä on aika uusi ongelma, enkä ole sen poistamiseksi tehnyt vielä mitään. Jatkossa väärässä mielentilassa Rinna ei pääse ruutuun vaan koira joutuu takaisin autoon. Nyt esineistä kolme oli vaikeampia muoviesinettä. Eka ok, toista ei nostanut ennen kuin menin esineelle noudattamaan ja kolmannessa koiralla kesti ennen kuin se sai hajun. Lähesinekin oli taas vaikea, vaikka siinä oli helppo esine. Lisäesineeksi etulinjalle oli jäänyt nahkahihna, joka nousi vaikeasti. Hihnoissa ja pannoissa (koiralle eniten haisevia) on ollut ennenkin ongelmaa.

DOT teki jälkeä. Peltona oli juuri leikattu rehupelto. Näissä treeneissä koulukuntaerot korostui. Oli hienoa nähdä eri tavoilla opetettuja koiria. Mulle peltojälkikään ei ole selkeä laji, mulla ei ole selkeää visiota Siitä miltä haluaisin Doon Jäljestyksen ja mikä mulle on se sopiva tyyli se opettaa. Joka tapauksessa opettanen koiralle ottamalla ne omimmilta tuntuvat vinkit sieltä täältä.

Dotin ekaksi jäljeksi tein sille vaikeimman jäljen koskaan. Jäljellä oli pituutta n. 350 askelta. Kulmia oli kaksi normaalia, yksi terävä ja lisäksi oli kaarretta. Pitkällä suoralla noin 60 askeleen verran oli paljon tyhjää. Pisimmät setit oli kymmentä askelta ja niiden väleissä oli yhdestä muutamaan namitettua askelta. Tää oli aivan liikaa tyhjää Doolle. Se kiihdytti lisää ja nosteli päätään aina tyhjän jakson loputtua saadessaan namista hajun.

Kotimatkalla pysähdyin vielä pellolla. Dot sai nyt n. 100 askeleen jäljen, joka oli askellettu enempi jalat harallaan. Joka askel oli namitettu. Doo kyllä otti näinkin joka askeleen, kun jarrasin sitä enkä päästänyt eteenpäin ennen kuin askeleet oli tarkastettu. Dot ei tiedä, että sen pitäisi käydä kaikki askeleet läpi. Se käy ne vain koska pakko. Kyllä koiralla pitäisi olla enempi vastuuta askelten läpikäymiseksi.

RINNALLEKIN tein vielä jäljen, kun näin kivan hakkuuaukean. Jäljelle tuli mittaa n. 400 m, keppejä oli kaksi ja jäljellä ikää tunti ajettaessa. Sara oli lenkkeilemässä häiriöjälkiä jäljen tekoaikaan. Janalla eteneminen oli huonoa, taisi olla harhoja? Jäljen nostosta jälki siirtyi pian hakkuulle. Kulmat tein hankaliksi. Eka oli hakkuuaukealla heti metsätien ylityksen jälkeen. Toinen polulta poistuttaessa heti kaatuneen puun ylityksen jälkeen. Kolmas tietä vasten. Minun tehdessä kulmaa Sara jatkoi niissä kaikissa suoraan. Kahdessa ekassa Rinna joutui hakemaan jatkoa, vikassa se meni suoraan jäljen suuntaisesti. Eka keppi oli alussa metsän muututtua hakkuuksi, toinen oli lopussa juuri ennen kaatuneen puun ylitystä. Kumpaankin keppiin koira reagoi pysähtymällä ja meni viiveellä maahan. Keppimotivaatiota pitää siis taas kasvattaa.