Maastoja

Kevättalvilumilla aloitettiin opiskelmaan jälkeä tarjonnan kautta DOTIN kanssa. Dotille on tehty aika runsas pohja namijäljillä. Ongelmana onkin ollut sen kiirehtiminen vain ruoan perässä. Ajoitin uuden projektin alun lumiaikaan, jolloin pystyin tekemään jäljet lumeen ja näin selvästi askeleet. Heti alkuun pystyttiin ottamaan mukaan myöskin harhajäljet. Alkuun naksuttelin ja palkkasin joka askeleen haistamisesta, sitemmin palkkasin enää silloin tällöin. Lumien sulettua otettiin ohjelmaan jälleen namijäljet, joissa tyhjillä olen edelleen palkkaillut satunnaisesti hyvästä askeleen haistamisesta. Projekti on ehkä tuottanut tulosta, sillä koira on jonkin verran rauhottunut jäljellä.

RINNA on ehtinyt korkata jo kaikki maastolajinsa tälle kautta. Jälkiä koira on haistellut kaksi. Eka jälki tehtiin muiden jo ajettujen namijälkien päälle. Rinnan jäljen tekijä oli kävellyt myös kaikilla namijäljillä kuten myös me muut. Metsän puolella oli jana ja sen jälkeen jälki siirtyi pellolle. Heti metsästä pellolle siirtymäkohdassa jälki ylitti ensimmäisen namijäljen (Dotin jälki). Maiseman vaihdos ja häiriöjälki oli koiralle vaikea. Sittemmin jälki ylitti vielä kaksi muutakin jälkeä, mutta nämä ei olleet niin vaikeita. Rinna vain pisti poskeensa muutaman namijäljeltä jäädyn namin ja siirtyi takaisin omalle jäljelleen. Kaikki kolme keppiä löytyi.

Toinen jälki oli kilometrin mittainen yhdellä kepillä. Sara ja Dot oli lenkkeilemässä samalla ja ihan kiitettävästi ne risteili jäljen päällä. Ne tuotti Rinnalle vaikeuksia kahteen kulmaan jäljen alkupuolella. Ekaa kulmaa ennen oli polun ylitys ja jälki kävi tekemässä kulman toisella puolen palaten jälleen polun yli takaisin. Toisen kulma oli vasten ojaa. Näissä molemmissa jälkeä talloessa häiriökoirat jatkoi matkaansa mun tehdessä kulmaa. Rinna meni lankaan ja harhautui. Se selvisi molemmista palaamalla jälkeä takaisin päin ja piti sitten parempaa huolta jäljestään. Loppuun päästiin ja keppi löytyi.