RINNA on aina suhtautunut agilityyn raivokkaasti. Sen vaihteena on aina ollut täysiä. Varsinaiset agilitytavoitteet on jo kuopattu aikaa sitten. Koira kun vaan menee sellaisiin kierroksiin, että se vaan räjäyttelee menemään. Asioita olisi pitänyt jo aikaa sitten tehdä eri painopiste edellä. Ainoa syy agilityn jatkamiselle on ollut nyt se, että minä opin koiran vireen säätelystä. Välillä tämä on ollut hyvinkin haastavaa.
Nykyään Rin tulee halliin ihan kivassa milentilassa. Se on vielä hieman kaaottisen puolella, mutta se on helppo siirtää mukavaan mielentilaan. Se alkaa myös helposti tarjoamaan itse sitä. Lähtöihin siirtymisestä alkaa se varsinainen ongelma. Siinä vaiheessa kierrokset alkaa nousta. Tiheällä namituksella lähtöihin päästään kuitenkin ihan ookoosti. Koira kuitenkin heti nostattaa kierrokset, jos oma keskittyminen herpaantuu kuljetuksessa. Lähdöissä koiralla on jo järjestäin liian korkeat kierrokset. Erillisissä lähtötreeneissä sujuu, mutta heti enemmän aksamomentteja mukaan otettaessa kierrokset nousee korkealle. Tässä olisi vielä paljon treenattavaa. Lähdössä odottaessa Rin lataa itseensä melkoiset kierrokset, mutta ne on kuitenkin pientä lentäviin lähtöihin verrattuna. Ne on yhtä sekasortoa. Varsinaista agilityrataa Rin tekee aika hyvin osissa. Tätä on saatu hurjasti työstettyä eteenpäin kuppipalkkatreenillä, jossa koiran on vain pysähdyttävä kupille syömään kesken radan. Rinna menee useinkin sellaisiin tiloihin, ettei se esimerkiksi pysty syömään. Näissä tilanteissa ollaan otettu aikalisä ja olen odottanut, kunnes koira on kykenevä syömään. Silloin sen mieli on treeninkin suhteen vastaanottavaisempi. Treeneissä mennään pienin askelin eteenpäin, mutta myös välillä suurin askelein taaksepäin. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ollut ajatuksia herättävää treenata koiran mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti