Wirneellä

Viikonloppu meni Wirneen leirillä, joka pidettiin Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa. RINNA ehti tehdä kolmesti hakua (pe, la ja su) ja kaksi tottissessiota (la ja su). Haussa jatkettiin siitä, mitä on viime aikoina tehty. Eli minun merkitsemättömyyttä ilmaisuissa on korostettu sillä, etten mene ollenkaan maalimiehelle vaan koiran ilmaistessa hyvin maalimies palkkaa sen, kuljettaa sopivasti ja kutsun sen uuteen lähetykseen keskilinjalle. Lauantain treeneissä maalimiehen palkattua koiran se jäikin jatkamaan ilmaisua. Tässä sen enempiä ajattelematta huusin koiran pois. Seuraaville maalimiehille ilmaisut olikin sitten vaikeita. Sain lähettää koiran useasti eikä koira meinannut jäädä maalimiehilla vaan tuli ilmaisematta pois. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että tämä ehkä lopulta oli juurikin se asia, joka sai Rinnan ymmärtämään ilmaisun kohteen olevan se maalimies. Vikalla se ei enää vilkuillut minua vaan keskittyi haukkumaan kohdettaan. Sunnuntain treeneissä mentiin useampi ilminen piiloille koiran ilmaistessa eikä koiran fokus kohteesta siirtynyt pois vaan se keskittyi täysin maalimiehen haukkuun. 

Kuvat: Jenny Söderlund

Tottiksessa sekä Rinnan asenne että tekniikka ei ole kunnossa. Saatiin hyvästi treenattua kumpaankin! Lauantaina tein itsekseni tottiskuviot läpi. Palkkasin paljon seuraamisessa oikeasta kohdasta, samoin jääviä tehtiin suuremmilla avuilla. Näissä on ihan hirveästi sellaisia osia, jotka haluaisin olevan paremmin. Hyppynä oli kevyt rimahyppy ja Rimppa pudotteli rimaa helposti etenkin noutoon mennessään. Rima taisi pysyä vain, kun vein kapulan heiton sijaan ja palautuksessa pallo oli valmiina maassa palkkana. A-estenoudossa provosoin koiraa tulemaan esteen ohi siirtymässä sivusuunnassa reilusti siten, että koiralla oli suorin reitti minun luo tulla kapulan nostettuaan ohi esteestä. Kerran koira tuli sivusta, mutta muuten se pystyi suorittamaan esteen mennen tullen minun sijainnista huolimatta. Näitä on tehty ennenkin molemmilla esteillä ja melko helppoa tuntuu olevan, mikäli olen sivussa paikoillaan, mutta liian vaikeaa on, jos olen liikkeessä.

Sunnuntain tottiksessa onnistuttiin juurikin niin hyvin kuin kokeessakin. Ja syynähän on taas ihan vaan minä. Jos ohjaaja on epävarma ja pälyilevä, niin sitä on ohjaajapehmeä koirakin. Mulle jännittämisen ja huolehtimisen sijaan reipasta ja päämätietoista asennetta ja parempi tulee. Ei edes ole helpompi sanottu kuin tehty. Nimittäin ihan feikkihymylläkin saa rentoutta kroppaan aikaan. Määrätietoisuutta tuli kiintopisteillä. Jostain syystä myös ne ihan perusperiaatteet häviää ja lakkaa olemasta tottiksessa kun taas muissa lajeissa ne tulee enemmänkin ihan itsestään.