Ekalla kerralla käytiin Dotin ekan kerran ongelmaa läpi. Dotin eka kerta on usein huono ja toistot parempia. Tää on korjattavissa vaan toistoilla. Jatkoon paljon treenejä siten, ettei koira tiedä etupalkan olemassaolosta vaan sillä on usko siihen, että palkka on siellä. Varmuuden myötä suorituskin on parempi. Jatkossa myös muunnellaan treeniä enemmän ja koira joutuu tekemään erilaisia jatkoja puomilta.
Toisella kerralla katsottiin käännöksiäkin. Niitä oli pari kertaa aiemmin tehty kepin kierron avulla. Tätä katsottiin ensin ja tuomio oli, ettei koira tässä ajattele puomiosumaa vaan kiertoa. Jatkoon voisi asian vaan sheipata ilman apuja tai kosketustargettia apuna käyttäen. Kolmannelle kerralle olinkin ottanut avuksi kosketustargettimaton alleviivaamaan sitä, miten haluan koiran suoriutuvan. Tutuissa paikoissa Doo tekee hyviäkin suorituksia ilman mattoa, mutta vieraammissa se jännitää sen verran, että haluan tukea sen oikeaa suorittamista ja haluan pitää kriteerit aina samoina.
Mun toiminta vaikuttaa myös juoksarin onnistumiseen. Doo onnistuu sitä paremmin, mitä paremmin sitä ohjeistan. Mun liikkeiden pitää olla varmat ja mun pitää kertoa ajoissa koiralle mihin ollaan menossa jatkossa. Jos kyttään koiraa liikaa ja liikun epävarmasti, niin koirastakin tulee epävarma suorittaja.
Vikalla kerralla saavutettiin taas yksi etappi Dotin leikkimisen kanssa. Tällä kertaa ekaa kertaa sille kelpasi kunnolla kuollut lelu palkaksi. Sittemmin lelupalkkaus on ottanut aikamoisen harppauksen ja agitreeneissä pitkälti palkkaus tapahtuu nykyään lelulla. Lelu voi olla valmiina odottamassa tai sitä heitetään tai koira tulee kädessä olevalle lelulle. Kaikki käy nykyään! Doo vaihtaa nykyään myös ongelmitta namista leluun eikä vain enää toisinpäin.
Kuvitukseksi vanhempi video, jossa Doo tekee vaihtoa namin ja lelun välillä. Tässä tosin lelu on vain keino ansaita se oikeampi palkka eli ruoka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti