Tuukka Nikolan semmaa

Syyskuun lopulla oltiin Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä Tuukka Nikolan viikonloppusemmassa. Oli varsin ajatuksia herättelevä semppa. Asioissa on niin monta puolta. Lauantaina oltiin pellolla jäljestämässä ja sunnuntaina keskityttiin tottiksiin.

DOTIN jälkiuraan on mahtunut monenmoista. Doo on ollut varsinainen koe-eläin kaikine kokeiluineen. Jälkiä on tallottu tampaten askeleet harallaan, sitten normaalisti kevyesti talloen. Tyylit on aina vaihtuneet sen mukaan mistä oppia on imetty. Multa puuttuu peltojäljellä se visio mitä haluan ja miten sen teen.

Lauantaina näytettiin sellainen jälki, mitä viimeisinpinä on tehty. Ei ehkä paras kuvaus, sillä viikko takaperin muutettiin tyyliä. Nyt siis tein serpentiinijäljen, jossa vain paalulla oli ruokaa ja sitten purkeissa 30-60 askeleen välein. Kasvusto oli korkeahkoa, joten laahasin vähän jalkoja askeltaessa. Dot ajoi jäljen oman tasonsa mukaan. Se eteni reippaasti ja kaarteissa joutui välillä hakemaan jälkeä. Tuomio oli selvä: koiran jalat vie eikä nenä. Ihan totta. Ohjeeksi tuli palata reippaasti taaksepäin. Koiran keskittymisen pitäisi kohdistua enempi alaspäin kuin eteenpäin. Ei varmasti pitäisi vaihtaa tyylejä usein, mutta kokeiltaneen taas tätäkin :D Se on sitä paitsi helppo toteuttaa. 

Tuukan tyyli on opettaa ensin oikea käytös paalulle ennen kuin edetään jäljelle. Paalulle kahden askeleen levyisesti piilotetaan ruokaa ruohoon ja sen jälkeen lisätään iso pino ruokaa vielä päälle. Koira tuodaan paalulle ja vapautetaan seisaaltaan ruoalle heti, kun koira huomaa ruoan. Koiraa pidetään rinnasta käsin kiinni. Estetään näin koiran liikkuminen. Kun koira pysyy jaloillaan, niin otetta löysätään. Koiran on tarkoitus vaan syödä paikoillaan ja rauhottua. Kun koira on syönyt päällimmäiset ruoat, niin varsinainen treeni alkaa. Se joutuu etsimään nenällään loput ruoat nurmen seasta. Nenä vie ja jalat pysyy paikoillaan. Koiran syötyä se viedään pois. Tarkoitus on tehdä näitä aloituksia, kunnes koira pysyy kiinni pitämättä paikoillaan myös kun ruokaa on vähennetty. Tästä jatketaan sitten yhden jalan levyisiin laahausjälkiin, joissa namppaa on siellä täällä. Laahausjäljen etuna askellusjälkeen on tyhjät, jotka tulee heti mukaan, sillä askeleitahan ei ole. Laahauksesta edetään vähitellen askeleisiin, ensin askeltaen lyhyemmällä askelvälillä, sitten vähitellen normaaliin siirtyen.

Sunnuntaina keskityttiin enempi tottiksiin. RINNALLE tehtiin haukutusta ja se voisi vierailla lisää maalimiehillä treenaamassa haukkua hakuilmaisuja varten. Muutama ideakin ylös muiden treeneistä. Laatikkojen käyttäminen treenissä on varsin monipuolista. Laatikoita voi käyttää kohteita esim. hypyn treenaamisessa. Laatikot laitetaan hypyn kummallekin puolen ja koira etenee kohteelta kohteelle hypyn kautta. Laatikoilla voi myös treenata jääviä ja käyttää eteentulojen opettamisessa. Laatikoita voi käyttää myös apuna koiran haukutuksen opettamisessa (koiran paikka ei iholla haukkumassa). 

Eri jäljestystyyleistä innostuen kuvattiin pari lyhyttä erilaista treenipätkää viimeisimmissä treeneissä. Ihan hirveää räpeltämistä. Liinan käytössä mulla on edelleen paljon opeteltavaa.

Ensimmäisenä jälkenä on ruokajälki, jossa paalulla on paljon ruokaa enkä päästä koiraa jatkamaan ennen kuin paalu on tyhjä. Jäljellä on ruokaa metrin puolen välein piilotettuna maahan. Kulmassa on isompi kasa ja lopussa ruoka on kaivettuna maahan.

Toisena jälkenä on ruuaton jälki. Ruokaa on paalulla pari nappulaa ja sitten purkeissa n. 30 askeleen välein. Purkit on nyt huonoja, sillä koiralla ei ole vielä selkeää toimintamallia niihin. Se ilmaisu kun on edelleen opettamatta! Jälki ajattiin ihan tuoreena, kun päivä alkoi hämärtymään. Tuoreudesta huolimatta nenä paikoin pysyi hyvin maassa. Kiire sillä kuitenkin on! Kulmaa Dot ei ensin ymmärtänyt, vaan stoppasi siihen jäljen loputtua. Dotille pitäisi varmaan tehdä treeneissä jotain näiden kahden treenin väliltä.