Rataa tehtiin pätkissä. Ensimmäiseksi pysähdyttiin vitosesteelle, sitten kahdeksaantoista. Kokeilin ensin vitoseen saksalaista, sitten valssia ja lopulta persjättöä, joka toimi parhaiten. Sain sillä vietyä koiran suoraviivaisimmin hypylle. Kahdeksassatoista taas saksalainen toimi parhaiten. Saksalaisissa vaan edelleen ongelmana on se, ettei koiralla ole vahvaa rutiinia kuviosta suoriutumisessa vaan se jättää usein hypyn tekemättä ja tulee mun liikkeen mukana esteen ohi. Lisäksi tehtiin vähän puomitreeniä (huonosti) ja keppejä (hyvin).
Aksaamisen jälkeen siirryttiin viereiseen halliin, jossa oli VAU:n järjestämät rallykisat SARAN kanssa. Aamun ohjelma piti jännityksen poissa, en edes muistanut ajatella koko kisaa, mutta kisapaikalle tullessa alkoi jänskättää.
Radalla onnistuin keskittymään hetkeen ja mentiin aika flowna vikalle kyltille asti. En pidätellyt hengitystä vaan keskityin hengittämään. Spiraaleissa tein hengitysharjotuksia :D Hengitin nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Pysähtyvillä kylteillä hengitin syvään ennen kuin aloitin kyltin tehtävää. Toimi muuten! Puolen vaihdossa edestä sain noottia liiasta kumartelusta (-3). Siirtyminen vasemmalta oikealle on heikompi Saralla kuin oikealta vasemmalle. Ne on opetettu erilailla. Jälkimmäinen on takaperin ketjutettu ja ensimmäinen on opetettu ihan vain houkuttelulla. Takaperin ketjutus ei toiminut, sillä Saralla on oikean puolen hallinta niin paljon heikompaa. Vahvistetaan oikeaa ja parannetaan tämänkin ketjua. Loput miinukset oli sitten vikalta kyltiltä. Huokasin varmaan helpotuksesta liian aikaisin ja sössin sitten tässä. Käskytin ensin väärin ja hämmensin koiraa. Tuplasaksalainen onnistui vasta kolmannella yrittämällä, jolloin annoin isommat käsiavut. Lopputuloksena siis 91 p. ja eka tulos siis mestarista!
Video on sujuvasti kahdessa osassa.
Sunnuntaina Oonan koulutuksessa päivitettiin "pitäisi tehdä" -listaa Saran rallyihin. Eteen seisomisen opettelu on edelleen tekemättä. Lisäksi haluan opettaa Saralle edestä takaakierrot suullisille käskyille. Nyt ne on käsimerkin alla, mikä nostattaa turhaan koiraa. Merkin bongaukset pitää opettaa sivusuuntaan. Toko on Saralta taaksejäänyttä elämää eikä merkkejä löydy enää edestä. Takapään käyttöä oikealla puolen saa edelleen (aina) vahvistaa. Samoin seuraamisen oikea paikka sekä vasemmalla että oikealla on ikuisuusprojekti.
Sunnuntaina oli myös piirin kouluttajien koulutusta Tiltun kanssa. RINNAN kanssa paneuduttiin sen kiihkoääntelyn purkuun. Luoksetulon odotuksessa Rin helposti vinkuu. Tätä on kierretty jättämällä namppaa koiran jalkojen väliin, josta se saa syödä ne luvalla odotusvaiheen päätyttyä. Nyt lähdettiin etenemään asian suhteen niin, että teen samat muuvit muka laittaen ruokaa maahan. Vähitellen vähenneän näitäkin muuveja toki oikeasta mielentilasta palkaten. Samalla periaatteella katsottiin myös kiertonoutoa, koiran palkkausta rentoutumisesta ennen kiertoon/noutoon/hyppyyn lähtemistä. Koiran pitää luopua tekemisen/palkan ajattelusta ennen kuin se saa haluamansa.
DOPPIS pääsi yhteistreeneihin. Tehtiin rivissä ja jonossa yksitellen ja yhtä aikaa hyppyä, luoksetuloa, seuraamista, jääviä ja kaukoja. Dot keskittyi muuten vain omaan tekemiseen, mutta ryhmäluoksetulossa ja -hypyssä se jänskätti muita koiria tullen muita vilkuillen ravilla. Olen tosi tyytyväinen Dopsiin. Ryhmätreenit on olleet Dotille vaikeita. Se on nyt syksyn ajan treenannut kertaviikkoon treeneissä, jossa kaikki koirakot on kentällä yhtä aikaa. Tulosta on tullut. Se ei nytkään yhtään kertaa rähissyt kenellekään. Se sietää muita koiria lähempänä ja itse olen oppinut ennakoimaan tilanteita paremmin. Dot ei myöskään koskaan ole vapaalla vaan se on halliin tulosta lähtien käskyn alla taukomakuussa, kuljetuksessa tai tekemässä treeniä. Sille ei pitäisi jäädä aikaa huomata muita, mutta välillä sattuu ja tapahtuu... Iholle tulevien koirien sietokyky sillä on täysi nolla. Tähän mennessä mulla on ollut silmät selässä ja nopsat refleksit ja olen saanut joko ohjattua Dotin näissä tilanteissa toisaalle tai ottanut tilanteen hallintaan kääntämällä Dotin pois toisesta koirasta poispäin. Tuijottaviakaan koiria Dot ei kestä. Näitä kohtaan sillä on pidempi viive toimimisessa ja usein ehdin katkaista tilanteen ennen Dotin rähinää. Näistä tilanteista Dotille ei jää mitään päälle vaan tilanne on heti Dotin puolesta ohi. Alan vähitellen päästä Dotin pään sisälle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti