Agijuttuja

Agilityssä päästiin DOTIN kanssa seuran huippiksiin varasijalta. Se tarkoittaa säännöllistä ohjattua treeniä pitkästä aikaa. Se tekee hyvää. Ohjatut treenit onneksi painottuu ratatreeniin, sillä meidän heikkoudet on mun liikkumisessa :p

Nyt syksyllä osallittiin myös SuperHaukkuihin eli viikonlopun mittaiseen koulutussessioon. Eniten viikonlopulta odotin Iida Vakkurin juoksariluentoa ja -koulutusta. Juoksarimaailma tuntuu elävän koko ajan ja aina löytyy uutta näkökulmaa asiaan. Luennolta poimin ylös niin perusasioita kuin uudempiakin ajatuksia. Iida opettaa puomille juoksarit kosketusalustan avulla. Koiralle opetetaan ensin kosketus alustaan, sittemmin arvokkaampia on takajalkakosketukset molemmilla takajaloilla. Lähetys alustalle tapahtuu palkan suunnasta, jolloin koira tekee käännöksen alustalla osumalla ensin siihen etujaloilla ja kääntyessään myös takajaloilla. Alustan kanssa lähestymiset tehtaan 90 asteen kulmaan asti koiraa molemmilta puolen lähettänen, jolloin koiran tulee osata tehdä käännös molempiin suuntiin riippuen ohjaajan sijainnista. Sitten sama puomilla. Alustalla kääntymisen jälkeen koiraa lähtee yhä ylempää ja ylempää puomilla. Alustan häivyttäminen tehdään ottamalla vain alusta pois. Alkuun tehdään kaikki samat lähestymiset kuin alustan kanssa ja katsotaan, että koira askeltaa oikein. Koiran tulee askeltaa takatassuilla mahdollisimman alas jalat auki. Käännöstreenit voidaan ottaa jo varhain mukaan. Alkuun kannattaa tehdä tiukat käännökset. Ylösmenot koira saa alkuun ottaa miten vain. Se oppii kyllä oikein lähestymisen, kun huomaa mikä tapa on nopein. Lisäksi samalla koira oppii eri lähestymiskulmista kropan hallintaa. 

Vauhtihan ei ole itseisarvo aluksi, mutta se on merkittävä lopputuloksessa. Juokseminen on tärkeä asia juoksareissa. Juokseminen koiralle tulee opettaa erikseen. Sen tulee juosta maksimaalista vauhtia. Iida aloittaa tämän jo pennun ja vieheen kanssa. Varsinaisen juoksarin opettaminen kannattaa jättää siihen, kun koira on kasvanut kokoonsa ja pystyy tuottamaan voimaa sekä hallitsemaan kroppaansa (koiran ollessa noin vuotias).

A-este kannattaa opettaa vasta puomin pohjien ollessa kunnossa. A:lle ensin peruutetaan. Toki peruuttaminen ja kropan käyttö opetetaan ensin tasamaalla, sitten portaissa tms. A:lle koiran tulee peruuttaa suoraan kroppaa halliten. Peruutetaan siihen pisteeseen mihin koira pystyy ja koiran kyetessä lisää peruutetaan koiraa aina huipulle asti. Koira oppii kropan hallinnan A:lla. Joka kerta koira tulee alastulon juosten palkalle. Palkkana suositus on namimaatti, jonka kanssa on helppo olla mustavalkoinen kriteereissä. Namimaatti saa aluksi olla lähelläkin ja se siirtyy kauemmas koiran osaamisen mukaan. A:lla osumaa ei haluta alas asti rankkuuden takia. 

Keinulle Iida haluaa turvallisuuden takia pysäytyskontaktin neljä jalkaa laudalla.  Koira opetetaan juoksemaan laudan loppuun asti ja odottamaan siellä vapautusta. Koiran tulisi olla keinun päässä punnerrusasennossa, jolloin sillä on paras mahdollinen jousto ottamassa vastaan keinun heilahdus. Koiralle opetetaan ensin keinun ääni ja liikkuminen. Koira saa kuunnella pamautuksia, se saa pamautella itse, se saa olla kyydissä keinua heilutellessa. Kun koira on sinut näin keinun kanssa se opetetaan juoksemaan rentona paikallaan olevan keinun päähän. Sen tulee osata myös odottaa päässä ohjaajan liikkeestä huolimatta. Tämä opetetaan ruokkimaan koiraa keinun päähän. Tässä toimii hyvin keinun päähän jatkoksi teipattu kertakäyttölautanen, johon liiskataan vaikkapa lihaa. Koira saa palkan oikeasta kohtaa keinun päästä. Se syö rennosti etupää alhaalla ja koiran nuollessa ruokaa ohjaaja voi liikkua. Koiran opittua juoksemaan keinun päähän ja olemaan siellä liikutetaan keinu joko kerralla lasketaan alas tai vähitellen koirasta riippuen.

Dotin juoksariprojekti on ollut hyvin kokeilupohjaista.On menty yrityksen ja erehdyksen kauttaa ja välillä hyvin epätoivoisena :p Nyt uskon viisaampia ja Doolle opetetaan kontaktit kunnolla alusta kanssa. Tällä hetkellä koira osuu kontaktipinnoille hyvin suorilla, mutta sellainen täydellinen ymmärrys puuttuu, mikä näkyy käännöksiä tehdessä. Keinu koiralle on muuttunut jo pysäytykseksi. En osaa opettaa hyvää juoksukeinua, joten tehdään asia turvallisemman kautta.

Dot oli viikonlopun kevennetyllä ohjelmalla edellisviikon fyssaroinnin takia. Pari viikkoa aiemnin koirat kävi fyssaroitavana. Kaikilla kolmella oli jumia takaosassa. Dotilla oli eniten ja tarttikin toisen käsittelykerran jumin taltuttamiseksi. Siksipä RINNA pääsi tuuraamaan viikonlopun koulutuksissa. Rinnan edellisestä aksakerrasta oli aikaa pari vuotta. Oli hauska huomata ero. Se ero oli nimenomaan omassa ohjaamisessa. Nyt uskalsin ohjata koiraa enkä luovuttanut ennen aikojaan.

Dot pääsi kuitenkin Sanni Kariniemen oppiin. Näin piti mennä:

Näin se meni: