Nyt sattui

Noin kuukausi sitten DOTIIN sattui irtokoirahyökkäyksessä. Reikiä en koirasta löytänyt, mutta vasemmassa takajalassa oli jotain vialla. Jalka ikään kuin kramppasi. Koira veti jalkaa alleen varpaat harallaan ja potki myös sillä taaksepäin. Se myös välillä piti painoa epätasaisesti sekä nuoli ja kirputti tassua. 

Dot sai kipulääkkeitä ja oli levossa pari päivää. Kramppaus ei ole enää toistunut, mutta Dot välillä katsasti takaosaansa, enempi juurikin vasemmalle puolen. Selvästi siellä oli jotain vielä vialla. Käytiin osteopaatti Hanna Kivisen tsekattavana. Ja sieltä löytyikin kyljestä/lantiosta jumissa oleva lihas. Siihen laitettiin ensin laseria ja lopuksi vielä teipattiin selkä.  Lisäksi s-i-nivel oli molemmin puolin jumissa ja lannerangan viimeisessä nikamassa oli myös ärtyisyyttä. Oikeassa etujalassakin oli kuulemma agikoirille tyypillinen jäykkyys hauiksessa. 

Kontrollikäynnillä käytiin reilun viikon päästä. Nyt kylki ja etujalka oli kunnossa, mutta viimeinen nikamaväli ei vielä. Tämä ei ole ehkä seurausta tapahtuneesta vaan liittyy koiran rakenteeseen (LTV1). Seuraava käsittelykerta on kuukauden päästä. Toivottavasti silloin jo paranee. Vaiva voi olla lihasjumia tai hermopinnettä ja pahimmillaan siitä voi kehittyä spondyloosia. Tutkitaan ja hoidetaan oireiden mukaan. Nyt tuli lupa liikuttaa koiraa jo normaalisti ja agilitynkin pariin saa palata.

Tälle vuotta tämä oli neljäs koirahyökkäys. Sitä aiemmin on ollut koirahyökkäykset harvaisempia. Aiemmilla kerroilla ei ole fyysisesti sattunut, mutta Dot on henkisesti kuormittunut hyökkäyksistä. Dot on hyökkäysten jälkeen ehkä viikon ajan ollut tavallista rähjäävämpi, sitten se on palautunut normaaliksi rähjäksi. Nyt kun sattui, niin käytös jäi selvästi pidemmäksi aikaa päälle eikä ole vieläkään entisellä tasolla. Saralle ja Rinnalle ei ole jäänyt näistä mitään selkeitä traumoja, mitkä näkyisi käytöksessä. 

Vielä pienenä tilastona. Kaksi neljästä hyökkäävän koiran haltijasta on pyytänyt anteeksi tai ylipäätään puhunut yhtään mitään. Loput kaksi neljästä on poistunut paikalta suutaan avaamatta. On vain haettu hyökkivä koira pois. Kerran jouduin jopa huutamaan hakemaan koiransa pois hyökkimästä. Onneksi tämä viimeisin tapaus on hoidettu hyvin.

Dotille on sattunut myös aiemmin tänä kesänä. Huomasin sen rinnan olevan isolta alueelta rupinen (parin kämnenen kokoiselta alueelta). Ollaan uitu paljon kallioisissa metsälammissa. Todennäköisesti Doo on ottanut kallioon osumaa. Ruvet oli onneksi vain pinnallisia ja iho on parantunut hyvin. Pelkkä seuranta on riittänyt. Dotia on myös pistänyt ampiainen tänäkin kesänä. Kovan onnen koira!

RINNA on tuuraillut Dotia vepetreeneissä. Vitsit, sen kanssa oli niin kiva treenata! Harmi, että silläkin alkaa olla jo ikää eikä elämää ole enää vuosia edessä :/ Dotilla on tässäkin lajissa haasteita. Se helposti kilahtaa vedestä. Kauden aikana olen saanut siihen on yhteyttä rannalla. Se voi ottaa kontaktia ja olla paikallaan rannalla ilman, että se rynnistäisi vaan veteen. Tehtävistä suoriutuminen on toisinaan haasteellista, kun en pääse koiran pään sisäpuolelle. Mutta hiljalleen hyvä tulenee.