Lauantaina käytiin Dotin kanssa kisaamassa agia puolen vuoden tauon jälkeen. Jännitin toki taas kisoja, mutta jännitys oli tällä kertaa pääosin hyvää jännittämistä, ahdistavaa ei juurikaan. Rene Blank oli tehnyt kivat hyppäriradat! Rataantutustumisen jälkeen mulla oli selvä mitä missäkin kohtaa teen eikä suunnitelmissa ollut yhtään "herran haltuun" -ohjauksia. Molemmilla radoilla tehtiin hyllyt, mutta sain aina virheen jälkeen nopeasti koottua itseni ja meno oli pääasiassa hyväntuulista. Ekan radan jälkeen jäi vaivaamaan oman liikkumisen hiipuminen lopussa. Toisella pyrinkin juoksemaan loppuun asti.
Dot pääsi räjähtämään kisapaikalla joillekin koirille. Jos en kerkeä ennakoimaan tilanteita, niin Doo ehtii sanoa sen ensimmäisen sanan. Onneksi koiran saa lopettamaan heti alkuunsa eikä Dotille jää tilanteet päälle. Uutena asiana nyt kuljetuksissa toimii käsikosketus myös kisapaikoilla. Dotin pitäminen kiireisenä vähentää rähinähetkiä. Dotin räjähtäminen tulee niin äkkiä etten usko sitä saavani kokonaan pois. Voin vain lukea ympäristöä ja ennakoida tilanteita. Dot on nyt hyvin myös omaksunut maahanmenon halliin mennessä ja tätä koira tarjosi nyt vieraassakin hallissa heti ovella. Helpottaa tämäkin tilanteiden hallintaa.
Treeneissä on ollut vaihtelevaa, pääasiassa kuitenkin hyvää fiilistä omassa päässä. Yksissä treeneissä toistettiin agileirillä ollut treeni. Nyt kuitenkin tehtiin kaksi kierrosta yhden sijaan. Ekalla kierroksella sain pidettyä pään kasassa ja keskittyin hyvin. Kaikki radat meni oikein. Toisella kierroksella oma pää vaan hajosi. En saanut enää keskityttyä vaan kiirehdin liikoja ja yritin ratoja ilman, että olin niitä oppinut. Tuli tehtyä enempi vääriä ratoja kuin oikeita. Jännä, miten oma keskittyminen kului ekaan kierrokseen enkä saanut enää sitä takaisin.
Viime treeneissä oli myös haastetta, kun tehtiin tätä:
Rata oli yllättävän helppoa muistaa, mutta sen ohjaaminen olikin sitten toinen juttu. Ohjaus vaati juoksemista ja jarrua, lähetyksiä ja haltuunottoja. Omasta liikkeestä tuli helposti nykivää ja se tapahtui väärässä ajassa. Parhaiten onnistui, kun pyrki olemaan itse koko ajan liikkeessä. Ei laiskotellua vaan radan juoksemista koiran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti