Terveysjuttuja

Itselle muistiin taas juttuja. Dot käytti omepratsolia 10 mg päivittäin 4 viikon ajan. Sitten annos puolitettiin eli kapseli joka toinen päivä 3 viikkoa. Sen jälkeen lääkitys lopetettiin ja nyt koira on ollut kuukauden ilman sitä. Yksittäisiä lyhyitä maiskutuksia on ollut muutaman kerran. Muuten Dot on ollut oireeton ja painoakin on tullut lisää. Painoa sillä on nyt n. 13 kg eli hoikka se on, muttei liian laiha enää. 

Ruokana Dot syö nyt puolet nappulaa ja puolet kypsennettyä lihaa. Nappulana on edelleen vähärasvainen (7 %) Royal Caninin Gastrointestinal. Seuraavaksi se on tarkoitus vaihtaa hiljalleen saman merkin rasvaisenpaan versioon. Liha menee kanana ja nyt on lisätty pieni määrä peuraa sekaan. Lihat Dot saa uunissa kypsennettyinä.

Dotin iho on voinut hyvin. Se ei hilseile hirveästi eikä koiraa tarvitse pestä ihon takia. Iho kestää nyt myös harjauksen ärtymättä. Apoquel-lääkitys siihen on ollut ennallaan. Kokeillaan nyt varmaan tauottaa sitä.

Sitten Ike. Sillä oli ensimmäisen kerran kesän loppupuolella pippelivaivaa. Sen jälkeen koira on nuollut saman kohdan rikki muutaman kerran. Iho saadaan kuntoon nuolemisen estämisellä ja haavan hoidolla, mutta sitten muutaman viikon päästä taas se alkaa vaivaamaan. Kohdassa on noin herneen kokoinen patti. 

Ike meni siis lääkäriin. Käytiin Tsempissä Tiina Seikkulalla. Ike nukutettiin heti. Se on epäileväinen luonne, joten se oli paras ratkaisu. Ike sai eteensä nuolumaton. En tiedä oliko se (ruoan puolustus) mun kiinnipitäminen valjaista ja pannasta vai eläinlääkärin läheisyys, mutta Ike aloitti mahtavan murinan. Pistettiin silti ja eläinlääkärin poistuessa ja mun löysätessä otetta Ike alkoi heti putsaamaan nuolumattoa. Ei jäänyt ehkä pahoja muistoja.

Patti viillettiin auki. Haavasta tuli vain verta, ei mätää tai vierasesinettä. Tai ehkä vierasesine oli niin pieni, ettei sitä huomattu veren seasta. Mikäli vaiva jatkuu, niin sitten patti poistetaan kirurgisesti. 

Samalla reissulla rokotukset tuikattiin nukkuvaan koiraan. Rokotukset oli vanhenemassa vasta ensi vuonna, mutta näin Ike sai vähemmän huonoja kokemuksia.

Herätteen jälkeen Ike käveli itse horjuvan jaloin autoon. Seuraavana aamuna Ike herätti aikasin. Sillä oli ripuli. Onneksi ripuli jäi yhteen ulkoilukertaan, johtui siis varmaan nukutuksesta ja lääkkeistä. Viiltohaava parani nopeasti ja nyt vaan seurataan tilannetta. Patti on edelleen olemassa, mutta juuri nyt se ei näytä koiraa vaivaavan. Kauluri on taas laitettu varastoon.