Kävelykoulussa

Askaksaa

Viime viikonloppuna oli jälleen ASCA:n agikisat DOTIN kanssa ohjelmistossa. Perjantaina käytiin ottamassa kaksi hyppyrataa. Lauantaina ja sunnuntaina otettiin koko setit eli hyppy-, agi- ja gamblers-ratoja kaksi kutakin kumpanakin päivänä. Viikonlopun saldo oli siis 14 starttia! Kisat pidettiin Ojangon sisähallissa. Tuomariksi oli tällä kertaa tuotu Susan Perry. Jenkeistä. Dot mitattiin nyt senttiä korkeammaksi kuin viimeksi. Eli 46-senttisenä se meni radat 50 senttiä korkeilla rimoilla.

Ilmoitin Dotin hyppyradoille Elite-luokkaan, sillä Dotilta puuttui yksi hyväksytty suoritus Open-tittelistä eikä ASCA:n säännöt salli luokan vaihtoa kesken päivän. Perjantain eliten radat alkoi ja loppui putkeen, muuten se sisälsi vain hyppyesteitä 19 esteen verran. Eka rata oli haasteellinen minun muistaa, sillä samat kuviot toistui osittain radalla. Ehkä se oli syynä koiran rimojen pudotteluun. Dot, joka juuri koskaan ei tiputa rimoja, tiputti nyt kolme rimaa! Harmi, ettei perjantaina tullut videoitua suorituksia. Olisin halunnut nähdä, mitä nyt tein :p Radan sijoitus oli 7.

Toinen rata oli jälleen sama rata vastakkaisessa numerojärjestyksessä. Näin päin rata oli minulle helpompi muistaa. Radalla pystyin keskittymään koiraan ja ohjaukseen. Rimat ei lennelleet ja radalta tuli viimeinen hyväksytty suoritus titteliin: Jumbers Standart - Open, JS-O! Sijoitus luokassaan oli 2.

Lauantai aloitettiinkin agiradoilla. Dotin kontaktit ei ole vielä kunnossa. Se jännää uusia kenttiä ja silloin helposti hyppää koko kontaktialueen. Tutuissa paikoissa se useinmiten osuu kontakille, mutta suoritus ei ole toistuvasti samanlainen vaan elää vielä liikaa. Siihen ei auta kuin harjoittelu :p Kontaktit siis paukkui radoilla. Aat se hyppäsi molemmat ja puomin alasmenon kerran. Keinu oli ihan siisti, tosin ei sekään sellainen kuin haluaisin. Treeniä siis riittää. Ratojen sijoitukset näillä suorituksilla oli 1. ja 2.

   
Gamblersiä oli hauska päästä ekaa kertaa kokeilemaan! Eka rata kaatui minun liikkeen äkkipysähdykseen. Meinasin mennä ohjausrajan yli ja pysäytin liian äkkiä liikkeen. Toinen rata sujui suunnitellummin ja tuloksena oli eka hyväksytty gamblers-rata! Sijoitukset radoilla oli 4. ja 1.

   
Päivän hyppyradat oli molemmat hyväksyttyjä, joten Doo sai jo uuden hyppytittelin: Jumbers Standart Elite, JS-E! Sijoitukset oli 4. ja 2.

   
Dot oli myös lauantain paras Novise-tason koira! Tasoluokka katsottiin koiran agilityluokan perusteella. Kaiken kaikkiaan ei yhtään huono suoritus: puolet päivän radoista oli hyväksyttyjä!

Sunnuntai alkoi hyppyradoilla. Ekalla radalla tehtiin ihan sujuva hyväksytty suoritus. Toisella radalla mun ohjaus jäi puutteelliseksi ja virheen jälkeen ohjaus hajoili. Se kuitenkin lähinnä vaan nauratti eikä niinkään ärsyttännyt. Näillä sijoitukset 1. ja 6.

   
Gamblerseissä päätin jatkaa Novicessa, mikä olikin ihan hyvä päätös, sillä meidän osaaminen ei riittänyt silläkään tasolla :p Sijoitukset tyydyttymättömillä suorituksilla oli 3. ja 2.

   
Päivän lopuksi oli vielä agiradat. Ihmeellisesti tuomari jätti huomaamatta ekan radan rumat kontaktit ja radalta tuli tulokseksi hyväksytty suoritus! Eli tili saatiin aginkin parissa auki. Toisella radalla tehtiin väärää rataa, sillä Dot valitsi yllättäen puomin sijasta putken. Sijoitukset oli 2. ja 1.

   
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli varsin mieltä avartava kokemus Dotsin kanssa. Kaikessa suoriutumisessa näkyi vielä miten raakile Dot on ja miten meidän yhteisymmärryksessä on parantamisen varaa. Isoin tsemppaus mulle olisi ratojen kunnolla ohjaaminen loppuun asti. Helposti vaan vauhti hiipuu (kunto loppuu :p). ASCA:n säännöt on armolliset, kun ne ei kieltoja tunne. Aivan liian usein Dot kielsi esteen, mun vauhdin hiipuessa tai mun koettaessa oikoa radalla. Kontaktit ei suju ja irtoamistakin tarvitaan lisää. Kaiken kaikkiaan kokemusta kaivataan lisää. Ja kappasvaan, meillä näyttää olevan lähtöongelman poikasta! Dot ei pysy siinä kohdassa mihin sen jätän ja se on aivan liian jännittynyt mielentilaltaan. Siihenkin treeniä! Dotsin kanssa oli kivaa. Se teki hyvin aivan osaamistasonsa mukaisesti. Se meni oikein kuuliaisesti juuri sinne minne ohjasinkin ja jaksoo hyvin koko viikonlopun. 

Tällä viikolla Doo kävi myöskin virallisissa aksamittauksissa saaden korkeudensa välillä 47-48 cm. Eli selvä pikkumaksi! Samalla varmennettiin kisakirja. Suunnitelmissa on korkkailla nekin kisat hyppyradoilla syksyllä. 

Syvissä vesissä

Kuvat: Pia Miettinen

SARAN kanssa käytiin kisaamassa rallia sunnuntaina Kouvolan Seudun Seurakoirakerhon järjestämässä kokeessa heidän ulkokentällään Valkealassa. Tuomarina oli Taru Leskinen. Mua ei hirmuisesti jännittänyt ennen kuin sitten kehässä. Ja sössin taas :p Jalkojen välistä puolen vaihdossa annoin koiralle käskyn vaihtaa puolta vaikka omat jalat oli väärin päin. Uusittiin kyltti (-3) ja tästä alkoi alamäki. Mä en viihtynyt enää kehässä ja koira oli tästä lähtien vähän poissaoleva, kontakti katkeili ja välillä käskyjä tarvitsi toistaa sekä käsimerkkejä käyttää. Isompi moka tuli sivulla pyörähdyksessä, jonka ajoitin vasta kyltin jälkeen (-10). Pienempiä pistemenetyksiä tuli siellä täällä. Ohjaajan virhe (-1) tuli liikkeestä seisomissa ja koiran kierrossa. En tiedä mitä tein :p Kontrollin puutetta (-1) oli puolenvaihdossa takaa, jossa Sara samalla hypähti mun selkää vasten. Epätarkkuutta (-1) oli koiran tullessa oikealta eteen ja kiertäessä vasemman kautta oikealle. Lopputulemana siis VOIHYV 84 p. ja sijoitus 3./8. Tää oli kolmas tulos tästä luokasta, joten koulari RTK3 tuli. Tuomarin kommenttina Sarppaa kehuttiin taitavaksi koiraksi ja sitähän se on <3 Koiran piikkiin laitan kaks pistettä, loput oli mun syytä :p
 

Mestarin kisoja olen jo katsellut sillä silmällä syksylle. Liikkeistä kaikista eniten tekemistä on puolenvaihdossa edestä. Olen aikoinaan opettanut koiran vaihtamaan puolta silleen söpösti pitäen rintasuuntansa kohti minua. Tälleen Sarppa mieluiten vaihtaisikin puolta. Rallyssahan koiran rintamasuunta ei vaan saisi kääntyä. Kaikkea muutakin saisi kyllä treenata.

 

Lintu vai kala?

Eiku vaan DOT :p Dot kävi luonteen testissä lauantaina. Se oli Länsi-Uudenmaan Mäyräkoirien järjestämänä ja paikkana oli jonkun omakotitalon piha taajamassa Sipoossa. Testaajina oli Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Dot oli testatessa reilua kuukautta vaille 3-vuotias. Halusin viedä sen testiin, jotta saisin lisätietoa siitä. Mikä tekee Dotista juuri Dotin?

Tunnistin testissä koirani, sillä Dotin suhteen kaikki skenaariot oli mahdollisia. Mikään ei oikeastaan olisi yllättänyt minua. Dot näytti testissä mukavasti omat moninaiset puolensa. Paikalle tullessa se vinisi ja kiskoi eri suuntiin. Se leikki minun kanssa, muttei tuomarin. Leikkiähän on työstetty paljon ja näköjään koira vaatii tietyt eleet leikkiinlähtöön. Taisteluhalussa sinänsä ei välttämättä ole puutetta, sillä leikkiessään koira leikkii hyvin, mutta sitä ei vaan aina kiinnosta leikkiä. Muissa osioissa taisteluhalu näkyi paremmin.

Toimintakykyä Dotilla joskus on ja joskus ei. Tämä näkyi hyvin koiran toimiessa muualla, mutta pimeässä huoneessa sen toimintakyky vain loppui. Toki tätä ennen se oli kerännyt kuormaa haalarilta. Huoneessa se jäi ovelle. Tuomarien houkuttelemana se tuli puoliväliin tilaa, mutta palasi sitten takaisin ovelle. Minun niiskaukset ja yskäsyt se kuuli kyllä, mutta reagoi vasta kutsuun. Silloin se yritti suorinta reittiä luokseni eli se yritti kiivetä tavaroiden yli. Mun piti siirtyä kutsumaan eri kohtaan, että saatiin koira turvallisesti lattiaa pitkin etenemään mun luokse. Huonesuorituksen jälkeen oli tuomarin kanssa puhetta, että Dot saattaisi olla temperamentiltaan impulsiivinen. Kokonaisuudessaan tuomarit ei tähän päätyneet vaan papereihin kirjattiin koira erittäin vilkkaaksi.

Laukauksiin koira reagoi, muttei mitenkään hälyttävästi, joten tuomiona oli laukauskokematon. Dotille on ammuttu paljon ja edelleen se reagoi samanlailla ampumiseen. Se on vissiin sitä vilkkautta yhdistettynä terävyyteen.

I TOIMINTAKYKY +1b Kohtuullisen pieni

II TERÄVYYS +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III PUOLUSTUSHALU +3 Kohtuullinen, hillitty

IV TAISTELUHALU +2b Kohtuullisen pieni

V HERMORAKENNE +1b Hermostunein pyrkimyksin

VI TEMPERAMENTTI +1 Erittäin vilkas

VII KOVUUS +1 Hieman pehmeä

VIII LUOKSEPÄÄSTETTÄVYYS +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

LAUKAUSPELOTTOMUUS ++ Laukauskokematon

+144 ++

Nose workin jatkot

Nose workin jatkokurssi loppui viime viikolla. Kurssille mentiin huonosti valmistautuneena. Edellisen kurssin päätyttyä pari kuukautta sitten ei oltu nosetettu lainkaan. Dotimaiseen tapaan Dotista ei taukoa kuitenkaan huomannut. Sen hyvä muisti yllättää minut joka kerta! 

Muutenkin kurssin aikana treenaaminen jäi puutteelliseksi. Ihan kerran treenattiin kurssiaikataulujen ulkopuolella. Jatkossa etenkin ilmaisuun saisi käyttää aikaa. Nyt koiran ilmaistessa sillä ei ole täysin selvää käytöstapaa enkä aina osaa sitä lukea. Lisäksi aloitukseen tarvitaan varmemmat rutiinit, vaikkapa se hajun otto purkista. Välillä Doo tiesi heti mitä oltiin tekemässä ja välillä taas sillä kesti hetken ymmärtää juonta. Itsekään en osaa lukea koiraa vielä niin hyvin, että osaisin tässä tilanteessa sanoa oliko se juonessa mukana vaiko ei. Muutenkin rutiineja tarvitaan lisää ja niitähän tulee vaan toistojen myötä.

Taukoilu ja vähempi treenaaminen ei vaikuttanut koiran ilmaisuihin huonontavasti, muttei se myöskään parantanut niitä. Eli koira tarjosi hajun haistettuaan maahanmenoa ja nenäkosketusta. Nenäkosketus on edelleenkin tökkimistä, sillä eihän sitä ole treenattu kohti pidempää nenäkosketusta. Maahanmenot on olleet Dotin oma lisä ilmaisuun ja kohteen ollessa korkeammalla maahanmeno ei kerro kohteen tarkkaa sijaintia. Dotia sekoitti kovasti vielä se, jos hajua siirrettiin paikasta toiseen. Silloin tuli maahanmenoja valeilmaisuina, mutta luonnollisestikin kohteen tökkiminen oli poissa.

Kurssin aikana tehtiin paljolti töitä ulkona. Tehtiin peruslaatikkoetsintääkin, mutta enempi panostettiin ulko- ja ajoneuvoetsintään. Koirien neniä oli hauska seurata eri tilanteissa hajujen leijaillessa eri tavoin. Koirat joutui eri tavalla työstämään hajuja ja ainakin Dotille ne oli haastavampia. Valeilmaisuja tuli ulkona enempi. Nämä jäänee pois, kun niitä ei huomioida. Valeilmaisuja tuli myös koiran väsyessä. Yllättävän väsyttävää muuten laji on, ainakin Dotsille.

Kurssin loppupuolella tehtiin enemmän treenejä, joissa ohjaajat ei tienneet kohteen sijaintia. Koiran tuli todella selvästi ilmaista löytöä, sillä pienet eleet jäi useinmiten ohjaajilta huomaamatta. Paljon lisää tällaisia treenejä vahvistamaan omaa koiranlukutaitoa.

Sitten pari treenivideota. Molemmissa toistuu nyt näkymänä valeilmaisu. Ensimmäisessä koira alkaa väsymään ja turhautumaan. Toisessa se ei vaan malta tarkentaa ensin hajun lähdettä.

Alkuun on siis päästy. Paljon on vielä treenattavaa!

Hakujuttua

Viikonlopun hakutreeneissä tehtiin ekaa kertaa rataa siten, että itse oli sokkona radalla enkä tiennyt maalimiesten sijaintia. Olo oli vähän epävarma ja myös RINNAN ohjaus oli epävarmaa. Tietää siis toistekin tätä treeniä ja paljon. En esimerkiksi osannut pitää suoran etenemisen kriteeristä kiinni vaan saatoin lähettääkin koiran sen ollessa lähdössä jo lähtoasemista vinoon. En myöskään korjannut vinoja menoja. 

Treenipaikkana oli armeijan treenialue, jossa oli paljon maakuoppia. Maasto muuten oli avaraa ja takalinjalle oli helppo nähdä. Selkeesti sellainen yhdistelmä, joka tuotti vaikeuksia koirille.

Vähän kaunisteltu kuva treenistä:

 
Ekalla lähetyksellä oikeaan koira lähti vinoon kohti maakuopassa olevaa maalimiestä. Maakuoppa oli peitetty vanerilevyllä. Kunnolla koira ei saanut siitä hajua vaan totteli, kun käskin sen luokse. Eka lähetys vasemmalle meni muuten hyvin, muttei koira vaan huomannut maakuopassa ollutta maalimiestä :p Toisella oikeaan Rin sai kunnolla hajun maalimiehestä ja kierteli kuoppaa. Se aloitti haukkua, lopetti ja tuli keskilinjalle päin, mutta kääntyikin sitten takaisin maalimiehelle ja yritti kaivaa maalimiehen ylös kuopasta. Maalimies joutui antamaan käskyavut haukkuun ennen kuin koira alkoi ilmaisemaan kunnolla. Tällaisia piiloja ei ole ollut ennen ja näköjään treenattava oisi. Vasemmalla puolelle uusintalähetyksellä koira lähti työskentelemään taaksepäin, ihmekös se kun maalimies jäi. Kutsuin koiran pois. Uudella lähetyksellä se teki kauniin tyhjän eteenpäin. Vikalla oikealle koira sai maalimiehestä hajun jännästi lähellä keskilinjaa halkovasta ojasta, joka jatkui maalimiehelle päin. 

Toisella kierroksella otettiin uusiksi vasemman etukulman maalimies. Se olikin vaikeaa. Lähetin koiraa monesti maalimiehelle eikä se reagoinut mitenkään. Jouduin lähettämään lähempää ennen kuin maalimies löytyi. Selkeesti kuopissa olevia maalimiehiä pitää treenata. Eli kyllä toistekin treenataan tuolla! Otettiin vielä ilmaisutreeni vanerin alla olevalle maalimiehelle. Se meni hyvin.

Rimpalle oisi suunnitelmissa tehdä hajunhakutreeniä näihin vaikeisiin ympäristöihin ja erilaisille piiloille ilmaisuja. Ilmaisut edelleen on helposti pätkiviä, kun koira kuulostelee mun tulemista. Näihin voisi kuurina kokeilla pysäyttää oman etenemisen haukun katkoessa ja kääntää koiralle silloin selkää. Haukulla se saa minut tulemaan luokse. Tätä on tehty aeimminkin, mutta tuloksetta. Kokeillaan nyt oisko aika tälle oikea. Mulle tarttis saada varmuutta treeniin. Mun epävarmuus tarttuu helposti ohjaajapehmeään koiraankin. Koiran lukutaitokin on puutteellinen. Jotain olen kuitenkin oppinut. Maaston luku tuntui luontevammalta!

Heinikossa kuhisee

DOTINKIN jälkikautta on vähitellen korkkailtu. Alku oli hankalaa, mutta nyt tuntuu, että ollaan aikalailla siinä pisteessä kuin viime vuonna jäätiinkin. Tästä siis eteenpäin!

Se on kuitenkin erona, että Dot on tuntunut aikuistuvan. Tässä ja vähän kaikessa. Tämä on näkynyt myös jäljillä ja koiraa on voinut erilailla haastaa tehtävissä. Sen keskittyminen on parempaa. Kerran jälkeä ajaessa se ei edes huomannut kymmenen metrin päässä edessä jälkeä ylittävää koirakkoa eikä se näe myöskään ympäristön jäniksiä. Tyhjien määrää on voitu nyt kasvattaa ilman, että koira turhautuisi. Lisäksi jäljellä on voinut olla pituuttakin ilman, että koira väsähtää. Edelleenkään pituudestä puhuttaessa puhutaan korkeintaan 400 askeleisista jäljistä eikä tyhjätkään ole olleet kuin maksimissaan parin kymmennen askeleen sarjassa. Kulmat on yhtä kertaa lukuun ottamatta olleet aina namitettuja.

Tässä videolla vähän Dotsin tyylinäytettä. Videolla on pari tyhjää pätkää, mutta muutenhan video kuvaa vaan koiraa syömässä pellosta :D Alustana oli ajettu kuiva voikukkapelto, jonka pöly aivastuttaa koiraa välillä. Edelleenkään en ole löytänyt ruokaa, jota syödessä koira ei nostaisi päätään. En nyt osaa huolestua tästä, sillä tyhjiä ajaessa pää on pysynyt enempi alhaalla. Loppupuolella videota jälki tekee kaarta ja se on vaikeaa. Dot ajaa helposti vain toista jalkaa askelten ollessa eriarvoisia (kaarre, tuuli, pohjaero tms.).

Hakusessa oma hirvi

Käytiinpä lauantaina RINNAN kanssa taas jälkikokeessa ajamassa hirven jälkiä. Koe oli Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirien järjestämänä Siilinjärvellä. Sopivasti matkan varrella. Vain kaksi tuntia ajoa edellisestä paikasta ja viisi tuntia seuraavaan :p Jo jana oli huono, kun koiran yllätti kakkahätä :p Sen jälkeen mulla meni niin pasmat sekaisin, että annoin koiran lähteä haahuilemaan janalta ja seurasin sitä lyhyellä liinalla. Tuomarin käsky kävi takaisin janalle ja siitä minäkin ryhdistäydyin käskyttämään koiraa kunnolla ja annoin liinaa sille normaalisti. Jälki lähti takamerkin luota, josta koira nosti varman oloisesti jäljen. Alku meni hyvin, kunnes jälki ristesi riistahajun kanssa ja ajettiin lenkki sitä. Lenkityksen jälkeen koira palasi itse samaan risteykseen ja vaihtoi nyt oikealle jäljelle. Eka keppi nousi, mutta sen jälkeen mentiin pitkästi riistajälkeä auringon paahteessa hakkuuaukealla. Rimppa väsyi tästä niin, että hakeutui varjoon ja kellahti sinne. Se ei oo koskaan ennen ollut noin poikki jäljellä. Keskeytetin kokeen tähän. Pisteitä janalta tuli 28 ja ja yhdestä kepistä 20 eli yhteensä 48 pistettä. Nyt olen oppinut näkemään koirasta, kun se on riistalla. En vaan huomaa sitä kohtaa missä se vaihtaa jälkeä ja saatetaan mennä tovikin väärää ennen kuin huomaan. Jotain tälle ongelmalle tarttis tehdä. Hakusessa oisi vissiin siis lemmikkihirvi, joka vois tehdä harhoja :p

Saatiin treenata tottista olemalla nollakoirakko. Kentälle oli suora auringon paiste, varjoa ei ollut lainkaan. Ötököitäkin oli paljon. Kumpikaan näistä ei haitannut Rinnaa suorituksessa vaan se teki ihan tutunlaisesti. Rin pääsi ekana makuuseen. Ei ollakaan aloitettu aikoihin kokeessa makaavana. Rin pysyi hyvin, mutta oli lonkkautunut. Seuruussa Rin jälleen huiteli omilla teillään :/ Liikkeestä istuminen oli ok. Molempiin juoksusta jääviin tarvittiin kaksi käskyä. Maahanmanossa koira jäi seisomaan ja meni toisella käskyllä maahan. Seisomisessa koira valui ja vasta toisella käskyllä pysähtyi. Luoksetulot Rin teki molemmat samanlailla tullen suoraan sivulle takaakiertäen. Ja molemmissa käskin koiran uudestaan eteen ja siitä siitymään ilman takaakiertoa sivulle. Kakskilosesta Rin päästi irti vasta toisella käskyllä. Hyppynoudossa kapula kieri metritolkulla sivuun. En uusinut, vaan halusin nähdä miten Rin ratkaisisi sen ja paluussa jouduin antamaan lisäkäskyn, ettei koira tullut takaisin esteen ohi. Vinoja kulmia on kyllä treenattu, muttei ihan noin vinoja. Estenouto ja eteenmeno oli ookoot.

Varsinaista arvostelua ei saatu, mutta tuomari kommentoi kokonaisuutta. Hyvältä kuulemma näyttää, kunhan vain yhteys koiran ja mun välillä saadaan kuntoon. Yhteys Rinnan puolelta on avoinna vain ennen noutoja ja eteenlähetystä, jolloin se kysyy multa lupaa lähteä noutoon tai juoksuun. Muuten ollaan ihan eri kuplissa.

Kuvat: Anna Huusko

Itselle muistiin vielä SARAN tämän päiväinen fyssarikäynti. Viime fyssaroinnista on aikaa puolisen vuotta. Välissä koira on kertaalleen saanut akupunktiota. Siltikään Sarpalla ei ollut kummoisia jumeja, vähän vain rintarangan lihaksistossa. Se on niin elastinen.

MEJÄ-leiri

Kesäkuun lumitilannetta.

Australianpaimenkoirat ry järjesti MEJÄ-leirin Haukkumajalla Maaningalla. Se sattui sopivasti kesälomareitille, joten DOT pääsi asiaa kokeilemaan. Kouluttamassa oli pitkänlinjan harrastaja Riikka Kärnä.

Lauantaina käytiin läpi teoriaa ja tehtiin jälkiä. Otin kaiken hyödyn irti ja olin tekemässä suurinta osaa jäljistä ja samoin olin seuraamassa mahdollisimman monen ajoa. Sunnuntaiaamuna tehtiin jäljet Dotille ja muille alottelijoille. Dotin jälki oli n. 300 m pitkä avoluokan kaaviolla. Se ajettiin kuutisen tuntia vanhana. Dotia kiinnosti alkumakuu pitkään ja se nosti siitä sitten itse jäljen. Jäljen ajo oli varovaista ja vauhditonta. Paikoin tuuli vei koiraa kauemmas jäljestä. Muitakin makuita koira haisteli ja kaivoi kiinnostuneena. Lopusta löytynyttä hirven sorkkaa Doo ihmetteli aikansa ja sitten alkoi maistelemaan sitä varovasti. Suoritus oli kaiketi ihan hyvä ensimmäiseksi, mutta sellainen tunteen palo asiaan puuttui ainakin vielä.

Alkumakuun ihmettelyä. Kuva: Jaana Mähönen

Sitte mentiin. Kuva: Jaana Mähönen

Hyödynsin myös majan pk-kenttää ja RIMPPA teki sekä lauantaina että sunnuntains tottikset. Mielentila oli ihan kiva, mutta teknisiä puutteita on paljon edelleen etenkin seuruussa ja jäävissä.

Ralleja

SARAN rallytreenit on sisältäneet mm. yllä olevan radan. Se on sellainen rata, johon tarvii palata toisenkin kerran :p Hyppyjen kanssa Sara alkaa olla jo kivasti hallussa. Hypyn jälkeen se hakeutuu jo itse takaisin seuraamiseen. Tein pienen eläinkokeen ja annoin koiran juosta hypyltä pari kertaa putkeen suoraan. Sen jälkeen hallinta oli vaikeampaa :p Putkesta ulostullessa koira ei myöskään ole ihan hallussa vaan juoksee helpostikin ohi. Se tarvii apuja jarruihin ja oikealla puolelle hakeutumiseen. 

Käännökset ohjaajaan päin ja poispäin on edelleen vähän liian epävarmoja. Niihin vaan toistoja alle. Samoin peruutukseen ohjaajasta poispäin. Edestä puolenvaihto on sekin edelleen hyvin keskeneräinen. Oikean puolen seuraamisen pyörähdys on siinä vaiheessa, että koira osaa pyörimissuunnat pelkällä käskyllä mun edessä tehtynä ja nyt aletaan toimintoa siirtää sivulle.

Kaikkinensa seuraamiset tarvii tehokuuria edistämisen poistoksi. Oikealla puolen perusasennon paikka ei ole edelleenkään koiralla hallussa. Vasemman puolen edistämiset johtunee ihan vain omien kriteerien laskemisesta :p

Ollaan myös jatkettu liikkuroituja rallyratoja. Saan omaa mieltä työstettyä näissä hyvin. Mun mielentilat ja siitä johtuvat toiminnot aiheuttaa Saralle välillä turhautumista, joka ilmenee ääntelynä ja kierrosten nousulla. Tämä on osottautunut hyväksi tavaksi korjata niitäkin tilanteita. Varsinainen positiivinen oravanpyörä siis :)