Hoopers ja agia

Viimeisimmällä osteopaattikäynnillään DOT sai hyviä uutisia. Koiran lanne oli nyt rauhoittunut eikä siinä juurikaan ollut hoidettavaa. Viimeinen niskanikama oli pois paikoiltaan, mutta sekin saatiin palautettua paikoilleen. Lisäksi Doo sai olla harjoituskappale akupunktiossa. Jatkossa suositus käydä osteopaatilla 2-4 kertaa vuodessa. Seuraava käynti voisi olla loppuvuodesta.

HSKH järjesti Nora Renellin pitämään koulutuspäivää hoopersista. Uusi laji minulle, joten lähdettiin Dotin kanssa kokeilemaan. Alkuopetus tehtiin tarjonnan kautta.Treenit suunniteltiin koirakon osaamisen mukaan siten, että onnistumisia tuli helposti. Alkuun hoopit pidettiin lyhyillä väleillä ja sitten oppimisen myötä välejä kasvatettiin. Suuntakäskyjä opetettiin samalla periaatteella. Eli kaari hooppeja lyhyillä väleillä yhdistetään suuntakäskyyn ja vähitellen hooppien välejä kasvatetaan. Tähän lisätään pian myös muita hooppeja häiriöksi.

Dot sai juonesta kiinni nopeasti. Päästiin tekemään kaarella olevia hooppeja sekä suoria linjoja. Tehtiin pieniä ratoja, joihin hooppien lisäksi yhdistettiin tynnyrin kiertoa. Tehtiin myös lajiin kuuluen etäohjauksella.

Agilityyn eroten ohjauksen tulee olla rauhallisempaa. Etäohjauksessa korostus rintamasuunta sekä katseella ohjaus. Lisäksi toki suullisella suuntakäskyillä on suuri merkitys. Tärkeää on, että koira tietää ajoissa minne on menossa ja etenee suoraviivaisesti. Hauska laji, joten eikun vaan treenailemaan. Tukee varmasti kuuntelun puolesta agia, mutta myös ehkä laiskottaa ohjaajan liikkumista:p

HAU:n agitreenikausikin pyörähti taas käyntiin. Ekalla kerralla treenattiin keppejä häiriöillä ja vähän hirvitti, kun koira oli kepit viimeksi nähnyt kaksi kuukautta sitten. Mutta Doo oli super! Ensin tehtiin kepit paikoillaan olevilla ja liikkuvilla leluilla ja ihmisillä. Ihmiset myös huusi ja taputti. Dotia häiritsi vain juuri keppien jälkeen juossut häiriöihminen. Sitten keppien ennen ja jälkeen oli putki ja hyppy toisella puolen. Tehtiin eri suunnista eli häiriöesteet oli molemmin puolin. Vaikeinta oli kepeillä meno umpikulmaan putken ollessa häiriönä. 

Dotin uusin temppu on laittaa takajalat seinälle. Sade haittasi kuvaamista :p

RTK4

Käytiin RINNAN kanssa eilen rallykokeessa. Saatiin paikka kokeeseen tuntia ennen rataantutustumista, joten aikaa valmistautua ei juurikaan jäänyt. Nopeasti vaan kamat kasaan ja menoksi.

Arvatenkin putki oli vaikea. Rinna ei sitä osaa suorittaa korrektisti, vaan rintamasuunta kääntyi reilusti putken jälkeen. Tästä -10. En uusinut, sillä tulos olisi toistamiseen ollut sama. Putken jälkeinen houkutus meni koiraa keräillessä, mutta siitä eteenpäin koira kulki kuin unelma. Tuomarikaan ei muita virheitä keksinyt, joten lopputuloksena 90 pistettä, RTK4 ja sijoitus 2/15.

Suorituksen jälkeen jäin miettimään palkkasinko koiran jo vahingossa kehässä. En onneksi, mutta Rimppa tuntui niin hyvälle, ettei olisi haitannut vaikka koira olisikin saanut palkansa liian aikaisin!

Nousu

Agility jäi tauolle viimeisimpien kisojen jälkeen puolisentoista kuukautta sitten. Ensin ajatuskin treenaamisesta ahdisti ja sitten ahdisti, kun ei päässytkään koiran saikun takia treenaamaan :p Nyt kuitenkin taukoa on katkaistu. Omaa päätä on kunnostettu ja koiran saikku lusittu. 

Osallistuttiin DOTIN kanssa HSKH:n agileirilllä Sanna Lehtonen treeniin. Teemana oli sopivasti omaan suoritukseen keskittyminen, pakan kasassa pitäminen sekä loppuun asti tsemppaaminen. Treeni toteutettiin siten, että jokainen suoritti niin monta lyhyttä rataa kuin tietyssä ajassa pystyi. Suoritukset pisteytettiin. Radat pyöri samoilla esteillä. Ratoihin sai tutustua vain paperilla, esteillä tutustuminen olisi verottanut pisteitä. Yritin liian nopeasti omaksua radat paperilta enkä sitten todellakaan muistanut niitä lyhyitäkään settejä radalla. Tämä treeni toi hyvin esille kaikki heikkouteni. Vain muutama minuutti ja kaikki paljastui :p Suorituksen jälkeen keskusteltiin tuntemuksista. Hyvä oli huomata, miten erilaisia suoriutumistaktikoita ja tuntemuksia ihmisillä oli. Kaikki kuitenkin pystytään sanoittamaan ja siten jakamaan ryhmiin. Itse kuulun siihen ryhmään, joka agilityssä luovuttaa helposti :D Kaikin puolin oli kuitenkin kivaa päästä taas agin pariin! Treenistä olisi varmasti saanut huonompiakin fiiliksiä, mikäli oma into takaisin treenien pariin ei olisi ollut niin suurta. Esimerkiksi huonompien treenien jälkeen tällainen treeni olisi varmasti vain pahentanut fiiliksiä. Mutta kaiken kaikkiaan opettavainen treeni!

Noin muuten parin kuukauden lajitreenien puute on taas heikentänyt agikuntoa. Sitä on nyt tylöstetty hyppytekniikkatreenien parissa. Muuten on lähinnä työstetty kontakteja ja treeneissä rimat on olleet matalalla. Kontaktien suhteen olen ehkä luopumassa juoksareista. En osaa opettaa Dotilke käännöksiä ja olen miettinyt opettaisinko juoksarien rinnalle 2on2offit, jotka siis Dotilla oli jo kyllä olemassa ennen juoksarien opetusta. Niitä ei ole vain muisteltu vuosiin eikä tokikaan koiran osaaminen niissäkään ole paras mahdollinen treenaamatta.

Dot on päässyt myös nyt täysipainoisenmin vepen pariin. Täsmätreenit on kantaneet viennissä hedelmää.

Nyt sattui

Noin kuukausi sitten DOTIIN sattui irtokoirahyökkäyksessä. Reikiä en koirasta löytänyt, mutta vasemmassa takajalassa oli jotain vialla. Jalka ikään kuin kramppasi. Koira veti jalkaa alleen varpaat harallaan ja potki myös sillä taaksepäin. Se myös välillä piti painoa epätasaisesti sekä nuoli ja kirputti tassua. 

Dot sai kipulääkkeitä ja oli levossa pari päivää. Kramppaus ei ole enää toistunut, mutta Dot välillä katsasti takaosaansa, enempi juurikin vasemmalle puolen. Selvästi siellä oli jotain vielä vialla. Käytiin osteopaatti Hanna Kivisen tsekattavana. Ja sieltä löytyikin kyljestä/lantiosta jumissa oleva lihas. Siihen laitettiin ensin laseria ja lopuksi vielä teipattiin selkä.  Lisäksi s-i-nivel oli molemmin puolin jumissa ja lannerangan viimeisessä nikamassa oli myös ärtyisyyttä. Oikeassa etujalassakin oli kuulemma agikoirille tyypillinen jäykkyys hauiksessa. 

Kontrollikäynnillä käytiin reilun viikon päästä. Nyt kylki ja etujalka oli kunnossa, mutta viimeinen nikamaväli ei vielä. Tämä ei ole ehkä seurausta tapahtuneesta vaan liittyy koiran rakenteeseen (LTV1). Seuraava käsittelykerta on kuukauden päästä. Toivottavasti silloin jo paranee. Vaiva voi olla lihasjumia tai hermopinnettä ja pahimmillaan siitä voi kehittyä spondyloosia. Tutkitaan ja hoidetaan oireiden mukaan. Nyt tuli lupa liikuttaa koiraa jo normaalisti ja agilitynkin pariin saa palata.

Tälle vuotta tämä oli neljäs koirahyökkäys. Sitä aiemmin on ollut koirahyökkäykset harvaisempia. Aiemmilla kerroilla ei ole fyysisesti sattunut, mutta Dot on henkisesti kuormittunut hyökkäyksistä. Dot on hyökkäysten jälkeen ehkä viikon ajan ollut tavallista rähjäävämpi, sitten se on palautunut normaaliksi rähjäksi. Nyt kun sattui, niin käytös jäi selvästi pidemmäksi aikaa päälle eikä ole vieläkään entisellä tasolla. Saralle ja Rinnalle ei ole jäänyt näistä mitään selkeitä traumoja, mitkä näkyisi käytöksessä. 

Vielä pienenä tilastona. Kaksi neljästä hyökkäävän koiran haltijasta on pyytänyt anteeksi tai ylipäätään puhunut yhtään mitään. Loput kaksi neljästä on poistunut paikalta suutaan avaamatta. On vain haettu hyökkivä koira pois. Kerran jouduin jopa huutamaan hakemaan koiransa pois hyökkimästä. Onneksi tämä viimeisin tapaus on hoidettu hyvin.

Dotille on sattunut myös aiemmin tänä kesänä. Huomasin sen rinnan olevan isolta alueelta rupinen (parin kämnenen kokoiselta alueelta). Ollaan uitu paljon kallioisissa metsälammissa. Todennäköisesti Doo on ottanut kallioon osumaa. Ruvet oli onneksi vain pinnallisia ja iho on parantunut hyvin. Pelkkä seuranta on riittänyt. Dotia on myös pistänyt ampiainen tänäkin kesänä. Kovan onnen koira!

RINNA on tuuraillut Dotia vepetreeneissä. Vitsit, sen kanssa oli niin kiva treenata! Harmi, että silläkin alkaa olla jo ikää eikä elämää ole enää vuosia edessä :/ Dotilla on tässäkin lajissa haasteita. Se helposti kilahtaa vedestä. Kauden aikana olen saanut siihen on yhteyttä rannalla. Se voi ottaa kontaktia ja olla paikallaan rannalla ilman, että se rynnistäisi vaan veteen. Tehtävistä suoriutuminen on toisinaan haasteellista, kun en pääse koiran pään sisäpuolelle. Mutta hiljalleen hyvä tulenee.

 

 

Rallikisat

Käytiin RINNAN kanssa HSKH:n rallikisoissa sunnuntaina. Taas jännitin kamalasti etukäteen. Onneksi jännittäminen alkaa häviämään kisapaikalle tullessa. En tiedä mistä tää jännittäminen taas tulee. Välillä se on ollut hillitympää. 

Rata näytti haastavalta, muttei se kuitenkaan mahdoton ollut. Ensimmäiset ongelmat oli merkillä. Odotetusti Rinna ei löytänyt merkkiä. Se ei lähtenyt houkutuksen merkeille tai edessä oleville kylteille, kuten yleensä, vaan se lähti etuviistossa oleville kylteille. Positiivista, että koiralla on suunta oikea, vaikkei kohde ollutkaan oikea. Vaati kaksi käskyä löytää merkki. Käytettiin tähän eka uusinta, mutta edelleen koira meni ensin kylteille, kuitenkin jo toisella käskyllä se korjasi merkille. Tästä -1 tvä. Toinen uusinta käytettiin putken jälkeen, kun Rin arpoi asennot. Uusiessa se oli mennä putkeen, mutta otin koiran paremmin haltuun ja sen jälkeen koira lähti kuuntelemaan hyvin ja loppurata suoritettiin hyvällä mielellä. Kyltillä 13 (molemmat kääntyy oikeaan koira vasemmalla) saatiin -1 tvä, mutta muita virheitä ei tullut. Tältä tuomarilta Rin sai kehut seuraamisesta eikä yhtään miinusta tiiviydestä. Pisteitä tuli 92.

Yllättävän lähelle päästiin valiotulosta. Tarttis treenata enempi. Näillä treenimäärillä ei jäädä kuin haaveilemaan ysivitosista.

Angstaa

Kisattiin DOTIN kanssa parissa agikisassa viime kuun puolella. Ekoissa kisoissa ei ollut kovin hyvä aloitus, kun myöhästyin ekasta rataantutustumisesta enkä ehtinyt kunnolla tutustua rataan. Siitä alkoi alamäki. Olin siis luovuttanut jo ennen kuin päästiin edes varsinaiseen suoritukseen. Koska en ohjannut kunnolla, niin Doo valitsi reittinsä itse, se tuli oikeiden esteiden ohitse ja hyppeli vääriä :p Ärsytti, kun koiraan ei saanut otetta, mutta eihän koirassa vikaa ollut vaan siinä ohjauksessa. Toinen rata ei sitä paremmin mennyt. Siinä oli sellaisia kohtia, joihin vaan osaaminen ei vielä riitä. Treenilista siis vaan kasvaa. Treenilista koiran osalta ei haittaa, se on työstettävissä, mutta omaa osuuttani en vain osaa hoitaa enkä tiedä miten sitä työstäisi.

Käytiin vielä toisetkin kisat. Samaan tyyliin meni, mutta ei ihan niin epätoivoista fiilistä jäänyt. Onnistuin ohjaamaan jopa pätkiä radoista. Ollaan siltikin on pidetty taukoa siitä lähtien. Välillä on hyvä vaan pitää taukoa ja miettiä jatkoa.

Jotenkin epäonnistumiset nyt näissä turhautti ja ärsytti aiempaa enemmän ja erilailla. Turhauma ja ärsytys tuo muhun yleensä sopivaa motivaatiota yrittää enemmän, mutta nyt se lähinnä aiheutti alakuloa. Kisaamaan oppii vain kisaamalla, mutta mitä jos ei silti opikaan?

Kaatosadekisatunnelmaa

Sarppa 14 v.!

Juhannuksen alla SARA täytti 14 vuotta ja korkkasi sen kunniaksi oluen :D Saran mieli on vielä pirteä, mutta kroppa alkaa olla kulunut. Välillä koira näyttää jäykältä ja varmuuden vuoksi se on saanut silloin kipulääkettä. Lääkettä enempi olen huomannut hyötyä olevan BOT-loimesta. Pidemmille lenkeille Sara ei enää lähde mukaan ja se myös pitää pari lenkitöntä päivää viikossa. Se on lenkkeillyt vielä 5-6 km:n metsälenkeillä mukana. Pehmeissä maastoissa kiireettä kulkien on sille vielä sopivaa kulkemista. Kovia pohjia vältellään. Koiran askellus on muuttunut ja esimerkiksi asvaltilla käveĺlessä koirasta kuuluu rapse. Kynnet sillä kuluu nykyään enemmän kuin ennen. 

Sara taitaa olla jo ihan kuuro. Se ei kuule kovia ääniä eikä hiljaisiakaan. Se ei reagoi puheeseen tai huutoon, vaan on täysin eleillä ohjattava. Sara on aiemmin reagoinut sisälle tuleviin pörriäisiin poistumalla paikalta, mutta nykyään se jää rauhassa katselemaan pörriäisen menoa. Jännä, että sen pelko on ollut pelkästään niin ääneen ehdollistunut. 

Saran ohella myös RINNA on jälleen saanut kesätukan. Tänä vuonna Saran jaksamisessa lenkeillä ennen ja jälkeen tukan ajelun on ollut selkeä. Aiempina vuosina siinä ei ole ollut näin selkeää eroa. Rinna tykkää läträtä vedessä ja tukan kanssa se alkaa helposti kutista. Nyt se saa huoletta läträtä vaikka joka ojassa.    

Fyssari

Koirat kävi eilen Petran käsittelyssä. RINNA oli ihan ok kunnossa. Viimekertainen oikean etujalan aristus on hävinnyt. DOTISSA oli paljon työstettävää. Ranka liikkui, mutta lihasjumeja löytyi. Dot onkin aksannut ja uinut viime aikoina. Dot sai myös magneettikäsittelyn. Saman käsittelyn sai SARA myös. 

Rinna mestarissa

RINNA korkkasi rallin mestariluokan HSKH:n kokeessa sunnuntaina. En oikein tiennyt mitä odottaa. Rinnan kanssa on treeneissä toki tehty tekniikkaakin, mutta eniten treenit on keskittyneet mielen laatuun. Ratatreenit on siis jääneet vähemmälle. Lisäksi oma jännittäminen oli huipussaan. Mulle ei sovi liian harvoin kisaaminen. Pitäsi olla tuntumaan tasaiseen tahtiin.

Rinnan mielentila ei ollut ihan optimi, mutta ihan kiva kuitenkin. Se ei kiehunut, muttei myöskään ollut täysin keskittynyt. Houkutuksessa oli lohta ja Rinna nappasi siitä hajun jo lähdössä. Radalla jouduin välillä ihan käskemään koiraa jättämään häiriön ja keskittymään paremmin tekemiseen. Rinnasta on tullut iän myötä todella ahne. Se varastelee ruokaa aina, kun saa vain tilaisuuden :p

Eniten virhepistettä saatiin Rinnan tiiviistä seuraamisesta. Tuomari tulkitsi koiran estävän ohjaajan liikettä ja antoi monta -1 pisteen kontrollivirhettä. Kyllähän se painoikin välillä ja hyppyjen välissä tuli törmäten seuraamaan. Eteentulot Rinna oli tuomarin mieleen myös liian tiiviitä. Lisäksi putkeen mennessä Rinnalta pääsi hau. Tehtiin kolme kappaletta -3 pisteen virhettä. Peruutuksessa käskytän Rinnaa aina seisomaan, ettei se suunnan muutoksessa ehdi istua. Nyt en vaan muistanut heti perään antaa seurauskäskyä, joten peruuttaminen tehtiin vähän epätahtiin. Eriaikaisuutta oli myös kyltin 11 käännöksessä. Kyltillä 360 vasempaan koiran ollessa oikealla Rinna vaihtoi väärälle puolen, joten siihen käytettiin uusinta.

Lopputulemana pisteitä jäi kuitenkin 81 eli hyväksytty tulos. Jatkoa ajatellen työstetään edelleen seuraamista siistimmäksi ja koitan olla jännittämättä vähemmän :p 

Paha tapa

Ollaan juostu DOTIN kanssa agikisoissa. Yli vuosi tuli taukoa väliin edellisten kisojen ollessa viime vuoden maaliskuussa. Taukoa tuli koronan ja etenkin sterkan takia, mutta nyt on koira taas kisakunnossa. Harmi vaan, että ohjaaja ei ole :p Homma kaatuu taas helposti siihen mihin ennenkin eli virheen sattuessa en saa kerättyä itseäni enää ratasuorituksen aikana. Sain tätä muistaakseni työstettyä jo vähän paremmaksi ennen taukoa eikä kisatauon aikana tämä niinkään treeneissä vaivannut, mutta nyt taas tuntuu, että lähdettiin alusta liikenteeseen. Asian tiedostaminen auttaa jo paljon ja olen saanut itsestäni irti parempia suoriutumisia ensimmäisen tauon jälkeisen startin jälkeen. 

Tää liittyy siis vahvasti kisasuorituksiin. En tiedä pitäisikö yrittää saada kisamaisuutta enempi treeneihin vaiko treenimäisyyttä enempi kisoihin. Varmaan jotain siltä väliltä on paras ratkaisu.

Oltiin myös pitkästä aikaa Vappu Alatalon valvovan silmän alla hyppytekniikkakoulutuksessa. Doo sai paljon kehuja kropan hallinnastaan. Se on toki iän myötä kasvanutkin  kroppaansa, mutta on sitä myös viimeisin vuosi kuntoutettukin. Esimerkiksi laskeutumisharjoite oli nyt ihan eri näköinen kuin mitä viimeksi muutama kuukausi sitten tehty. Koiralla riitti nyt voimaa ja se teki voimantuoton oikealla tavalla. 

Aloitettiin perussarjalla. Dot jarruttaa helposti palkalle väärin. Se alkaa jarruttamaan etupäällään, kun tarve olisi jarruttaa takaosalla. Tämän korjasi putken suorittaminen sarjan jälkeen ja putken jälkeen oli vasta palkka.

Dotilla on ollut vaikeuksia okserilla. Ilman mun liikettä koira suoritti sen kauniisti, mutta ohjaajan liikkeen lisäys toi koiralle liikaa kiirettä. Toisaalta taas radanomaisesti tehdessä Dot ohjeet ajoissa saatuaan lukitsee esteet ja keskittyy omaan tekemiseensä hyvin, ettei mun liikkuminen suoritusta haittaa. Dot esimerkiksi suoritti taipumissarjan tosi hyvin. Senkus vaan lähetin koiran ja siirryin toiseen paikkaan vastaanottamaan sen. Dot hoiti hommansa. Ehkä koiran kiire tulee, kun palkka on valmiina maassa tietyssä paikassa vs radalla emme kisaa yhdessä palkalle.

Jatkossa Dot saa vaativampi haasteellisia treenejä. Dot suorittaa oikein, kunhan vain annan sille selvät ohjeet siihen. Ohjaaja koittaa nyt hoitaa oman tonttinsa järkevänä ohjaajana :p

Noin muuten kokeilin eri pakkausten vaikutusta hyppytekniikkaan. Namimaatti on mun mielestä aiheuttanut liian korkeaa pään pitoa, muttei syy ollutkaan maatissa vaan siinä palkan sijoittamisessa. Jatkossa voin vaihdella palkkausta namipurkin , -maatkin ja lelun välillä. Lelu toimii parhaiten vauhtipalkkana, etenkin jos se heittää. Maassa valmiina oleva ei ole aina pop. Ruoka toimii aina, mutta lelulla on helpompi palkata juurikin heittämällä se halutussa kohdassa.