Sara on saanut viime aikoina normaalia vähemmän aktivitetteja, mikä näkyi sitten läpi treenien. Olisi toki voinut jättää malttia vaativat liikkeet väliin, mutta uteliaisuuttani halusin nähdä mitä tapahtuu... Hyvä oli myös, että meidän ongelmakohdat näkyi nyt korostetusti useamman silmäparin alla.
Ensimmäisenä seuraaminen Pirkon toimiessa liikkurina. Itse seuraaminen oli ihan ok, jos ei oteta huomioon paria näykkäisyä ja ääntelyä. Askelsiirtymät oikeaan oli ihan kamalia. Myöhemmin kierrosten hieman laskiessa otin askeleita uudestaan ja sitten ne sujuikin jo paremmin.
Ruutu aloitettiin suoraan lähettämällä koira ruutuun. Sa ei löytänyt ruutuun, vaan pyörähti pari kertaa ruudun edessä. Kävin näyttämässä koiralle ruudun, jonka jälkeen Sa juoksi hyvin ruutuun. Mehän ollaan tehty lähes aina näyttö/lelu/kutsuruutuja ennen varsinaisia lähetyksiä, joten taisi koira olla vähän hukassa. Laitoin Sarpsan vielä makaamaan ruutuun ja kävelin kaavion, jonka jälkeen kävin palkkaamassa koiran paikallaanolosta.
Paikallaanmakuussa olin koko ajan selin. Sa oli kuulemma vähän tylsistynyt ja haistellut maata ja liikutellut päätään joka suuntaan. Maahanmenot ja sivullenousut käskytettiin koirakko kerrallaan. Sa meni hitaasti epävarman oloisesti maahan vierustoveria käskettäessä, sivulle se nousi vain omalla käskyllään.
Kaukokäskyissä tehtiin kaikkia liikkeitä. Nämä sujui juuri niinkuin voikin odottaa suurilla kierroksilla tapahtuvan. Sa eteni seisomaannousuissa paljon ja myös hieman maasta istumaannousuissa. Seiso-istu-vaihtoon tein tarkoituksella korostetun käsimerkin, sillä liike on vielä uusi.
Tehtiin ensimmäistä kertaa metallinouto kokonaisena liikkeenä. Sa lähti vauhdilla käskyn saatuaan ja otti kapulan hienosti suuhunsa, mutta tuli ravaten takaisin ja vähän pyöritteli kapulaa suussaan. Hieno suoritus kuitenkin näin ensimmäiseksi, etenkin kun kapula ei ollut tuttu oma vaan hieman isompi mihin koira on tottunut :)
Tunnaria tehtiin ensin laudan avulla, jossa oli neljä kapulaa kiinni. Sa haisteli muita ja toi omansa, toisella kerralla samoin. Kolmannella kerralla Sa kaapi tassulla vähän yhtä kiinniolevaa kapulaa ja lopulta toi oman. Seuraavaksi tehtiin tunnari vielä irtonaisilla kapuloilla, jolloin Sa napsi kapuloita suuhunsa ihan vain silmiään käyttäen. Lopuksi piilottelin vielä omaa hiekkaan ja sieltä se löytyi nenän avulla.
Valopilkkuna kaiken tämän kurjuuden keskellä ;) oli Saran hyvät perusasennot, joihin se hakeutui varsin mallikkaasti. Perusasentotreeni on tehnyt siis tehtäväänsä, mutta suurin merkitys lienee oman käytökseni korjaamisella. Olen siis kiinnittänyt huomiota siihen mitä vaadin ja millaisista suorituksista palkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti