Eilen tein esineruutualueeksi n. 10 x 50 m lammen niityille. Esineet laitoin kivien päälle. Takaosan ison kiven päälle tuli sandaali noin metrin korkeuteen. Etualan pienen kiven päälle laitoin kankaisen kännykkäkotelon. RINNA ensin. Se teki hyvää työtä ruudussa. Se malttoi paikallistaa esineet eikä korkeammalla olevat esineet olleet sille vaikeita. Mutta ne luovutukset! Kännykkäkoteloa se pureksi, tiputtikin kerran ja törmäsi vielä luovutuksessa. Sandaalin kanssa se vaan suhahti ohi ja rallatteli keskenään sillä. Sitten se alkoi vielä repimään sitä palasiksi... Törkee koira! Otettiin erikseen luovutuksia ja ne alkoi toimimaan. Lisää treeniä niihin!
SARA haistoi ensin takaesineen, muttei ymmärtänyt hajun tulevan korkeammalta. Se kävi välillä muualla ja palasi sitten takaisin. Nyt se tajusi kiivetä kiven päälle. Kännykkäkotelo olikin sitten helppo, kun oli matalammalla. Luovutukset Saralla oli ihan kivat. Se pureksi vähän koteloa, mutta lopetti heti käskystä.
Lopuksi koirat pääsi uimaan ja ekaa kertaa tälle vuotta hyppimään laiturilta. Rinna hyppeli ihan omaksi iloksi, Saraa tarvi vähän rohkaista, mutta vain vähän. Viime vuonnahan se taisi vasta oppia hyppäämään laiturilta veteen.
---
Tänään tein samaan paikkaan saman kokoisen esineruudun. Vettä satoi. Esineenä oli solmulla oleva kengännauha. Piilotin sen keskivaiheille kuoppaan ja peittelin heinällä. RINNAA piti auttaa esineen löytämisessä. Ensin esine oli piilotettu, sitten kävin ottamassa osan heinästä sen päältä pois ja vielä sitten osan, jolloin lähetyksen jälkeen menin esineen viereen. Nyt löytyi! Luovutus oli nyt kunnollinen.
SARALLE piilotin esineen uudestaan. Se löysi sen ilman suurempia ponnistuksia.
Miksikö RINNALLE esineen löytyminen oli vaikeaa? Sillä ei ole koskaan aiemmin ollut pientä esinettä tai piilotettua esinettä. Lisäksi vesisateessa on treenattu vähempi. Plussat koiralle kuitenkin siitä, ettei se tullut kyselemään apuja. Ja joka lähetyksellä se lähti yhtä innokkaasti matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti