Jälkipäivän antia

Olin eilen kuuntelijana Pia Pursiaisen jälkiopissa. Tuli paljon asiaa! Päällimmäisenä oma toimintani kepeillä. Koiran kiire kepeillä on saanut minutkin kiirehtimään. Joka taas nostattaa koiran kiirettä entisestään. Sen lisäksi keppien ilmaisuun pitää olla selkeät kriteerit. Ilmaisun pitää olla tietynlainen, mutta koiralle mieluinen. Koiralle annettaessa vapaat kädet ilmaisuissa voi lisätä epävarmuutta kepeistä entisestään. Ja tänään piti päästä jo metsään.

Tein RINNALLE jäljen lammen takaiseen metsään. Kuusisataa metriä kolmella kepillä (kepit kohdilla 200, 500 ja 600 m). Jälki ehti vanheta puolitoista tuntia. Marjastajia oli useita jo jälkeä tehdessä ja jälkeä ajaessa. Ne vaikeutti selvästi Rinnan työtä. Vauhti oli hitaampi Rinnan normaaliin, mutta kuitenkin reipasta tahtia mentiin.

Alku meni hyvin. Jana oli pari metrinen. Koira kävi tarkastamassa takajäljeä, mutta kääntyi oikein päin ennen liinan kiristymistä. Ekassa terävässä kulmassa koira tarkasteli, mutta selvitti sen. Eka keppi löytyi. Sen jälkeen ojan ja polun ylitys oli hyvät. Sitten koira harhautui marjastajan jäljelle. Sitä mentiin parikymmentä metriä, kunnes koira alkoi pyörimään ja sitten se palasi omia jälkiään takaisin oikealle jäljelle. Toisenkin terävän kulman koira selvitti. Ja toka keppikin nousi. Sitten vastaantullut jutteleva marjastaja sai koira taas vaihtamaan jälkeä. Sitä mentiin tovi ja koira eksyi sekä eksytti minutkin. Se teki töitä aktiivisesti jälkeä etsien ja annoin sen tehdä. Kaarratettiin pidemmän kaavan kautta takaisin jäljelle kohtaan ennen marjastajan kohtaamista ja jatkettiin siitä. Marjastaja oli tässä vaiheessa vaihtanut jo paikkaa. Vikalle kepille selvittiin, mutta hapuillen. Rin meni maahan vikan kepin päälle. Kun kyselin kepistä, se nousi hieman, otti kepin hampaisiinsa ja heitti sen mun jalkoihin. Siinä on keppisi!

Kaikki kepit siis löytyi. Rinna ilmaisi ne nyt maahanmenolla ja ehkä se on sittenkin se vaadittava tyyli? Keppikohdissa vietettiin nyt aikaa. Istuin toviksi mättäälle. Ruokin ja juotin koiran (se jopa joi!). Näitä rauhoittumishetkiä pitää nyt kokeilla.