Cityjälkiä

RINNA on saanut ajaa nyt parin viikon aikana jokusen cityjäljen. Ne on laiskan ihmisen unelmia :p Kaksi ekaa tein Malminkartanoon.

Ensimmäisessä (22.4.) Sara oli mukana häiriönä tallonnassa, se antoi jänikselle lähdöt jäljen yli :p Jälki alkoi pikkumetsiköstä jatkuen sitten hiekkatietä myötäillen pusikossa. Lopussa jälki sivusi puutarha-aluetta. Se ylitti myös kolmesti hiekkatien. Pittuutta tuli n. 300 m ja vanheta se sai reilun tunnin. Vajaa 10-metrinen jana sujui hyvin. Koira tarkisti takajäljen ja nosti sen jälkeen jäljen oikeaan suuntaan. Pahaksi onneksi liina jäi siinä vaiheessa jumiin, mutta koira piti sitkeästi pintansa ja kiskoi jäljen suuntaan. Tien ylitykset oli helppoja, mutta maaston vaihtelu sai aikaan tarkastelua. Koira kuitenkin sai selvitettyä jäljen loppuun asti. Saran hajut ei haitanneet muuten, mutta Rin tarkisti jäniksen reitin jäljen yli. Keppejä jäljellä oli kolme. Rinna ilmaisi kaiken, mutta vähän nihkeästi.

Toinen jälki (26.4.) oli jälleen Malminkartanossa. Maa oli sateen jälkeen märkää. Tällä kertaa Saran lisäksi Dotkin oli lenkkeilemässä mukana jälkeä tehdessä. Jälki alkoi pikkumetsiköstä, jossa tuli pari polun ylitystä. Sieltä se jatkui niitylle, johon tein terävän kulman. Niityltä jälki jatkui parin hiekkatien ylityksen kautta nurmelle, jota reunusti toiselta puolen hiekkatie ja toisella puolen oli lasten leikkikenttä. Pituutta tuli n. 250 m.

Jälki ajettiin 1,5 h vanhana. Parikymmenmetrinen jana sujui hyvin. Koira nosti jälken oikeaan suuntaan, mutta muutaman metrin edettyään se kääntyi tarkastamaan takajälkeä. Sitä koira tarkasteli muutaman metrin verran ennen kuin kääntyi ympäri. Häirikkökoirat taisi tehdä tehtävänsä, sillä Rin oli tarkastelevainen ja muutenkin hätäinen mennessään. Lisäksi toki alueella liikkuu paljon muitakin ihmisiä ja koiria. Terävä kulma oli Rinnalle ongelmallinen. Lisäksi teiden ylitykset oli vaikeita, sillä niitä oli kulkenut paljon porukkaa jo jäljen vanhetessa ja ajaessakin jouduin pysäyttelemään koiraa, että ihmiset sai rauhassa kulkea tiellä. Pahin hukka tuli lopussa, jossa Rin lähti seuraamaan polkua, jonka olin ylittänyt. Polku ohjasi koiran hiekkatielle ja siinä pyörittiin pitkään. Olin juuri keskeyttämäisillä koiran jäljestykset, kun se lähti takaisin päin ja nosti jäljen uudestaan.

Keppejä oli tälläkin jäljellä kolme. Rin ilmaisi ekan ja vikan. Keskimmäinen tuli pian terävän kulman selvittelyn jälkeen. Olin jättänyt kepin kahden puun väliin ja Rinna kulki puun väärältä puolen. Se näytti palaavan ohituksen jälkeen takaisin päin, muttei sittenkään. Keppimotivaatiota voisi siis parantaa. Muutenkaan ilmaisut ei olleet ripeitä.

Viimeisimmän jäljen tein kotinurkille tänään. Jälki kulki pienen harjanteen päällä. Toisella puolen oli kävelytie ja toisella puolella talojen pihat. Osan jälki kulki polkua pitkin ja ylitti kerran asvalttitien. Hyppelin yhdessä kohdassa kivien päällä ja jälki kulki myös puulaattojen päältä. Pittuutta tuli n. 500 m. Jälki ajettiin reilun tunnin vanhana. Rinna nosti jäljen ihan hyvin. Se pysähtyi puolivälissä kymmenmetristä janaa tarkastamaan jotain ja jatkoi siitä sitten omatoimisesti janan loppuun. Jälki lähti oikealle. Koira lähti jälleen oikeaan suuntaan, mutta palasi tarkastamaan takajälkeä ennen kuin varmistui suunnasta. Kivikkokohdassa koira kiersi kivet :p Tien se ylitti hyvin. Talojen takana taisi olla vaikeaa, sillä koira piti pari ruohonsyöntituokiota. Vaikeuksia tuli myös puulaatoilla. Rinna hyöri ja pyöri siinä ennen kuin painoi nenänsä kiinni lautoihin ja lähti jäljestämään niitä pitkin. Loppujälki meni hyvin. Jäljen ainoa keppikin lopusta tuli ilmaistuksi, vaikkakin hitaasti. Toivottavasti motivaatiota nostattaa siitä saadut nakit!